Lapsiperhe testaa: Naivismia ja suklaatia

Iittalassa järjestetään Naivistit-näyttely tänä vuonna jo 24. kerran. Kun ala-asteikäisenä kävin siellä ensimmäisen kerran, näyttely teki minuun sen verran suuren vaikutuksen, että mieli halajaa Iittalaan yhä joka kesä. Yllättävän harvoin on silti tullut siellä vierailtua.

Kun säätiedotus lupasi sadetta, päätin lähteä testaamaan, tekisikö näyttely saman vaikutuksen omiin lapsiini. Mukaan matkaan pääsivät perheen neljästä lapsesta 7- ja 3-vuotiaat. Koska suklaa tutkimusten mukaan parantaa tarkkaavaisuutta ja kohentaa mielialaa, päätimme hyvien testitulosten takaamiseksi suunnata näyttelyyn suklaakaupan kautta.

Suut täynnä suklaata ja aivotoiminta ylimmillään saavuimme siis taidenäyttelyn kassalle. 7-vuotias sai käteensä kivan salapoliisitehtävän. Arvoituksellisen vihjeen avulla jokaisesta näyttelyhuoneesta piti etsiä yksi teos ja selvittää sen tekijä. Isä-poika-tiimi selvitti visaiset pähkinät yhdessä. Aivan yksin 7-vuotias ei olisi ehkä tehtävästä selvinnytkään. Kun kaikkien huoneiden tehtävät oli ratkottu, sai kassalla tarkistuttaa vastauksensa. En tiedä, oliko suklaalla vaikutusta asiaan, mutta 7-vuotias oli osoittanut "säkenöivää oivalluskykyä", ja sai siten vaihtaa tehtävälappunsa Dekkaridiplomiin.

Kolmivuotiaan kanssa ihmettelimme näyttelyä perinteiseen malliin. Pieni neiti oli aivan ihastunut teoksiin. Hän katseli tauluja ja halusi keskustella niistä: Tuolla ketulla on pieniä vauvoja! Mitä tuo koira tuolla tekee? Miksi tuo poika on parvekkeella? Mitä enemmän taulussa oli yksityiskohtia, sitä tarkemmin taulua tutkimme. Innostunein hän oli lahtelaisen Kikka Nyrénin taulusta, jossa oli kokonainen kaupunki. Se oli myös ainoa taulu, jonka kohdalla äidin ohjeet hetkeksi unohtuivat. Kun pikkuinen käsi tarttui taulun kulmaan, äiti kiljahti riittävän kovaa ja ennen kaikkea riittävän nopeasti, jotta selvisimme tilanteesta vain säikähdyksellä eikä pukinkonttiin pääsyä ole nyt odottamassa turmeltunutta taidetta parin tuhannen euron edestä.

(Kuva julkaistu taiteilijan luvalla)

7-vuotiaan mielestä näyttely oli ihan kiva, mutta päivän kivoin asia oli kuitenkin omilla rahoilla itse ostettu avaimen mallinen suklaa.

3-vuotias sen sijaan piti kovasti näyttelystä ja hän on siellä näkemistään asioista puhunut oma-aloitteisesti muutaman kerran vierailun jälkeenkin. Pienen ihmisen taidenautintoa tosin vaikeuttaa se, että monet taulut ovat hänen mittapuullaan kovin korkealla tarkkaan katsottaviksi.

Maksunaisena minua ilahdutti, ettei näyttelyä ole ylihinnoiteltu. Ja jos hinta jostakusta kuitenkin tuntuu kovalta, voi hän mennä samalla lipulla katsomaan näyttelyn vaikka joka päivä uudelleen.

Koska tämä matka osoittautui onnistuneeksi ja kaikki viihtyivät, haaveet ovat muuttuneet haastavimmiksi. Mitä jos menisimme syksymmällä koko perheen voimin Ateneumiin katsomaan Helene Schjerfbeckiä? Siihen reissuun ei yksi avain riitä, vaan suklaata tarvittaneen koko avainnipullinen. Joka tapauksessa Iittalan kesävierailusta voi tehdä tämän kokeilun perusteella jokakesäisen perinteen.


Reissun loppuarvostelu:


Hyvää
- hinta
- sopivan kokoinen näyttely, pieninkin jaksoi kiertää
- sopii kaikenikäisille
- iloisuus ja positiivisuus
- suuhun jäi hyvä maku

Huonoa:
- pienimmät eivät näe ilman apua kunnolla ylimpiä tauluja
- portaat voivat vaikeuttaa joidenkin liikkumista näyttelyssä
- vilkkaita lapsia pitää vahtia tarkasti (näyttelytilassa on paljon myös kiinnostavia veistoksia)

Naivistit Iittalassa -näyttely avoinna 26.8.2012 saakka joka päivä klo 10–19.