Lapsiperhe testaa: Luonnontieteellinen museo

Blogin kesätauko venyi kesän tapaan pitkälle syksyyn. Pahoittelen hiljaiseloani ja yritän nyt pikana blogata kaikki kesän aikana kertyneet testauksemme ja muut touhumme.

Kävimme elokuussa tutustumassa Luonnontieteelliseen museoon. Aikataulumme oli hiukan kiireinen, sillä olimme lähteneet ajelemaan kohti Helsinkiä tunnin suunniteltua myöhemmin, ja kummipojan syntymäpäiväjuhlat olivat alkamassa iltapäivällä. Ehdimme viettää parituntisen museossa, mutta siellä olisi hyvin saanut aikaa kulumaan toisenkin kaksituntisen.

Vampyyrin varjostamat – lepakoiden salainen maailma -näyttely on avoinna
vuoden 2013 ajan Luonnontieteellisessä museossa.

Ensin tutustuimme Vampyyrin varjostamat -nimiseen lepakkonäyttelyyn. Näyttelyssä sai tietää lepakoista niin yleistietoa kuin hauskaa nippelitietoa. Olipa näytteillä maailman kuuluisin lepakkokin, Batman. Lukemisen ja katsomisen lisäksi lapset pääsivät tunnustelemaan, pyörittämään ja ihmettelemään monenlaisia juttuja. Näyttelyn nimikkolepakko vampyyri sai näyttelytekstissä synninpäästön pahuudestaan:

"Vampyyrit (Desmodus rotundus) ovat hyvin viehättäviä otuksia. Ne ovat kaikista lepakoista sosiaalisimpia ja viihtyvät päiväpiilossaan yhdessä toisiaan rapsutellen. Ne jopa ruokkivat sairaita sukulaisiaan ja naapureitaan. Ihmisestä vampyyrit juovat verta hyvin harvoin."

Näin monia lepakkolajeja voi tavata
pelkästään Suomen luonnossa.

Seuraavaksi jatkoimme aulan kautta tutustumaan museon pysyviin näyttelyihin, joita ovat Luut kertovat, Elämän historia, Suomen luonto ja Maailman luonto.

Luonnontieteellisen museoa aula on kaunia ja jo sieltä
löytyy ihmeteltävää.

Museokäynnillä oli mukana kaikki lapsemme 2-vuotiaasta 10-vuotiaaseen. Perheen kaksi pienintä ei jaksanut kauheasti innostua luunäyttelyistä.Tähän olisi varmasti auttanut, jos olisi kotona etukäteen tutustunut aihepiiriin.

Luut kertovat -näyttelyssä oli esillä monenlaista luurankoa.

Ihmisen luuranko oli kaapissa.

Luurankojen katselun lisäksi isommat lapset kokeilivat koota ihmisen luut paikoilleen.

Pappa ja pojat kokosivat luurankopalapelin.

Dinosaurusten luut olivat valtavia.

Maailman ja Suomen luonto -näyttelyt kiehtoivat perheen pienimpiäkin. Esillä vitriineissä oli monenmoisia eläimiä.

Laiskiaisen elämä on yhtä roikkumista.

Lähietäisyydeltä voi tarkkailla vaikka seepran joutumista leijonan kitaan.

Laajassa museossa kulkiessaan saa olla tarkkana, että varmasti
löytää kaikki näyttelyt ja sopukat.

Tiikerin loikka.

Suomen luonto -näyttelyssä voi ihmetellä eläinten lisäksi
vuodenaikojen vaikutusta eläinten elämään.

Museon alakerrassa oli myös museokauppa, johon en tällä kertaa lapsia taloudellisista syistä ;) vienyt. Siellä oli tarjolla mitä ihanampia pehmoeläimiä. Oikea aarreaitta pehmolelujen ystäville!

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- Todella monipuolisesti mielenkiintoista nähtävää!
- Katsomisen lisäksi pääsi koskemaan ja tekemään.
- Sopii kaikenikäisille, tosin 2-vuotiaan touhut ja kiinnostuksen kohteet olivat hyvin erilaisia kuin 10-vuotiaan isoveljen tai kuusikymppisen luonnosta kiinnostuneen papan.
- Eniten paikasta saisi irti koululainen ja vanhempi kahdestaan, kun aikaa ja keskittymiskykyä löytyisi lukea ja tutustua kaikkeen.
- Alle kouluikäiset pääsivät ilmaiseksi. Museokäynnin kokonaishinta kahdeksan hengen seurueellemme oli kuitenkin mielestäni aika suuri (aikuisen lippu 10 e/kpl).

Huonoa
- Meidän tapauksessamme kiireen tuntu oli huono puoli. Kannattaa varata aikaa vähintään kolmisen tuntia, jos aikomuksena on tutustua koko museoon.
- Isossa rakennuksessa, hiukan kiireestäkin johtuen, osalta porukasta meinasi jäädä yksi näyttelyistä kokonaan löytämättä. Kannattaa olla tarkkana! :)
- Vilkas pieni lapsi saattaa eksyä sokkeloisissa luontonäyttelyissä vanhemmastaan, jollei vanhempi ole tarkkana.