Potkukelkkailemassa

Saattaessani keskimmäiset lapset naapuriin iltakylään huomasin, että tiessä on aivan mahtava potkukelkkailupinta. Ihan niin kuin ennen vanhaan maalla. Kaivoin papan 28 vuotta sitten minulle ostaman potkukelkan esiin, ja nuorimmainen pääsi ulkoilukaveriksi. Kyllä oli lystiä!

Vain muutama tie oli hiekoitettu ja nekin vain toiselta puolelta.
Sehän sopi meille potkukelkkailijoille!

Taivaalla näkyi hieno "pallokuu" ja vauhtia sai alamäissä pienen hurjapään mielestä juuri sopivasti. Äiti sen sijaan jarrutti minkä kengänpohjat kestivät ja sai reissussa selkänsä kipeäksi liian matalan kelkan takia.

Haaste "11 asiaa"

Kiitos Helsinki momille Lattianrajalta-blogista haasteesta ja mukavasta palautteesta!

En ole koskaan isommin välittänyt kiertokirjeistä ja vastaavista, mutta tämän tekeminen olikin yllättävän mukavaa. 11 asiaakin keksi itsestään kivutta. Päätin kuitenkin olla vähän tylsä, enkä jatka haastetta eteenpäin kenellekään erityisesti. Mutta toivon, että joku innokas nappaa haasteen tästä itselleen - haastan juuri Sinut! Postauksen alimpana on 11 kysymystä Sinulle.

Haaste kuului näin:

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Tässä 11 asiaa minusta:

1. Olen aina tykännyt hurjasti lapsista. Vauvakuumeilin omaa vauvaa jo 12-vuotiaana. Kuumeeni kesti lopulta 22 vuotta! Nyt minulla on neljä ihanaa lasta ja kuusi hurmaavaa kummilasta, joista olen kaikista kovin ylpeä. Lisäksi pidän omana kummilapsenani yhtä aviomiehen kylkiäisenä tullutta kummilasta :) Ja onhan meillä vielä kenialainen kummilapsikin, johon pidämme yhteyttä pari kertaa vuodessa.

2. En oikein osaa päättää, mitä haluaisin tehdä lopulta työkseni. Koulutukseni on onneksi aika joustava ja vaihtoehtoja suuntautumiselle löytyy. Ongelmana on nimenomaan runsaudenpula. Minua kiinnostaa niin monenlaiset työtehtävät, että ihan kaikkia ei taida ehtiä tekemään. Tai saa nähdä ;)

3. Olen todennut olevani yhdistysihminen. Vaikka minulla ei oikein olisi yhdistyksille ja vapaaehtoistyölle tässä elämäntilanteessani aikaa, huomaan änkeneeni aina itseni johonkin yhdistykseen. Ja sitten taas istuskellaan kokouksissa ja järjestetään tempauksia :-D

4. Hymyilen aika usein.

5. Organisoiminen on toinen luontoni. Tai se ainoa.

6. Juhlat saavat minut innostumaan. Eikä suinkaan niihin osallistuminen vaan niiden järjestäminen. Olen wanna-be-partyplanner. Olen lasten synttäreistä innostuneempi kuin lapset itse. Haluan, että tarjoilussa kaikki sopii valittuun teemaan. Vielä kun olisi hiukan enemmän aikaa (ja rahaakin), saisi myös järjestettyä teemaan sopivaa hulppeaa ohjelmaa. Voi pojat!

7. En oikein osaa puhua tai kirjoittaa lyhyesti.

8. Tykkään valokuvaamisesta. Minulla ei kuitenkaan ole kärsivällisyyttä opetella käyttämään kaikkia kameroiden hienouksia.

9. Pyrin olemaan oikeudenmukainen, välttelemään tekopirteyttä ja kaksinaamaisuutta sekä puhumaan asioista suoraan ennemmin kuin märehtimään itsekseni.

10. Kerran yksi lapsistani kysyi, mitä tarkoittaa hillitty. Vastasin: "Ihminen, joka käyttäytyy eri tavalla kuin minä". En ole ehkä täysin hillitön, mutta ainakin reippaasti epähillitty ;)

11. Nautin lukemisesta ja suklaasta.

Ja Lattianrajalta löytyneet kysymykset vastauksineen:

1. Kuinka kauan haluaisit olla lapsen/lasten kanssa kotona, jos mikään käytännön asia ei vaikuttaisi päätökseesi?

Hmm... En enää kovin kauan. Kahden ensimmäisen lapsen jälkeen lähdin töihin, kun nuorempi oli 2,5-vuotias. Samalla mallilla taidetaan mennä nytkin.

2. Minne haluaisit mennä lomalle?

Australiaan pariksi viikoksi! Pohjois-Amerikkaan kuukaudeksi ajelemaan ristiin rastiin tai  vaikka etelästä pohjoiseen! Italiaan tai Ranskaan kesäksi vuokrattuun taloon/linnaan/huvilaan! Tai ainakin Tallinnaan.

3. Mitä teet, jos sinulla on kuusi tuntia vapaa-aikaa?

Mitä? Vapaa-aikaa? Kuusi tuntia?

4. Minkä taidon haluaisit oppia?

Haluaisin osata laulaa häkellyttävän kauniisti.

5. Mitä tilaat ravintolassa?

Minulla ei ole mitään suosikkkiruokaa. Aika usein jotain broilerijuttua. Tai kalaa. Tai pastaa. Tai salaattia.

6. Ärsyttävin kotityö

Haravointi. Se ei ole mun pala kakkua (lainaus Cheekiltä)

7. Mistä suutut?

Epäoikeudenmukaisuuksista.

8. Minkä esineen haluaisit heittää pois?

Kaikki Kinder-suklaamunista tulleet, lapsille niin rakkaat "lelut", jotka meillä eivät ole jo ehtineet oudosti kadota ;)

9. Mille nauroit viimeksi?

Lapsien hassuille höpötyksille.

10. Mitä harrastat lapsen/lasten kanssa?

Virallisesti en muistaakseni muuta kuin nuorempien kanssa perhekerhoilua. Vanhempien kanssa "harrastan" harrastuksiin kulkemista. Mutta käytännössä mä teen kaiken aina yhdessä vähintään yhden, usein kolmen lahkeessa roikkuvan lapsen kanssa. Eli: kokkailua, siivoamista, autossa istumista, leikkimistä, lukemista, suihkussa käymistä, hampaiden pesua, löhöilyä, hassuttelua, ostoksien tekoa... Lista on loputon.

11. Parhaat opit vanhempana tähän mennessä?

Kun on aina rento ja iloinen, lapsetkin ovat sellaisia. (Muistoja monen vuoden takaa, kun lapsia oli vain kaksi, ja aikaa oli.) Kun on itsellä hermot tiukilla, lapsiakin kiukuttaa. (Tilanne usein neljän lapsen kanssa.)

Ja vielä 11 kysymystä seuraaville innokkaille:

1. Mikä olisit halunnut olla isona?
2. Millaisen kukkakimpun valitsisit sinulle?
3. Mitä ruokaa (/leivonnaista) olet halunnut kokata (/leipoa), muttet ole jostain syystä vielä tehnyt?
4. Millaisena näet hiustesi tulevaisuuden?
5. Miksi elämä hymyilee?
6. Missä olet ollut monta kertaa?
7. Mistä lähtien olet pitänyt blogia?
8. Mihin kaikki kynät katoavat?
9. Millä liikut mieluiten?
10. Miltä sänkysi näyttää?
11. Mille voisi nostaa lasillisen?

Lapsiperhe testaa: Linnan loppiainen

Loppiaisviikonloppuna meidän piti lähteä mieheni mummon 90-vuotispäiville. Kasa sairastapauksia vaihtoi kuitenkin juhlahumun kotisohvaan. Loppiaisena minä ja 3-vuotias olimme jo kunnossa ja istuskelimme miettimässä ulkoilua, kun huomasin kaverini blogipäivityksen Hämeen Linnan loppiaistapahtumasta. Teimme pikastartin ja lähdimme katsastamaan tapahtuman viime hetkiä.

Kivoimmiksi jutuiksi kolmevuotiaalle osoittautuivat hauska karuselli ja suuri puinen hevonen.

Oi toivoisinpa, että mulla oisi puuhevonen!

Karuselli pyörii

 Mahdollisuus poniratsastukseen ja koiravaljakkoajeluun jätettiin käyttämättä, vaikka jonossa hetki seistiinkin. Koirien suuri koko ja hurja vauhti tekivät neitiin liiankin suuren vaikutuksen.

Ponia oli kiva silittää, vaikkei selkään halunnutkaan.

Liian hurja Husky

Paikalla oli myös suuri liukurimäki, jousipyssyllä ammuntaa ja hauska kurkistustaulu. Taikuri- ja nukketeatteriesityksistä me myöhästyimme tällä kertaa.

Kukkuluuruu!

Edellisen kerran olen käynyt tapahtumassa vuonna 2007, silloin mukana olivat kaksi vanhinta lasta. Jotakin samaa tapahtumassa oli edelleen, mutta paljon uutta löytyi myös. Tapahtuma yllätti monipuolisuudellaan aiempaan verrattuna.

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää:
- monipuolinen tarjonta, paikalla olisi viihtynyt perheemme 1-vuotias ja varmasti myös seitsemänvuotias.
- ilmainen on aina hyvä asia :)
- mukava ulkoilutapahtuma perheen tai vaikka yhdessä ystävien kanssa
- vaikka pääsimme mukaan vain viimeiseksi puoleksitoista tunniksi, oli tekemistä jäljellä runsaasti

Huonoa:
- ei kerrassaan mitään, mainio ilmaistapahtuma!

Päivä Budapestissa lapsen ja aikuisen silmin

Kävimme viime viikolla Budapestissa kahden yön reissulla. Paikan päällä vietettiin siis vain yksi kokonainen päivä. Siinä ajassa ehti kuitenkin tutustua kaupungin nähtävyyksiin ja tunnelmaan mielestäni aika hyvin. Kun mukana on neljä lasta, ei tavoitteena edes ollut ehtiä joka paikkaan eikä varsinkaan museoihin.

Jos haluaisi tutustua johonkin nähtävyyteen pintapuolista tarkemmin, laajentaa näkemäänsä aluetta keskustaa kauemmas tai käydä jossakin kaupungin monista kylpylöistä, toinen kokonainen päivä olisi tarpeen. Päivä Tukholmassa -risteilylle reissu oli kuitenkin oikein hyvä vaihtoehto. Olisikohan ollut jopa edullisempikin vaihtoehto?

Lapset huomasivat kaupungissa liikkuessaan aivan erilaisia asioita kuin aikuiset.

Buda ja vanhakaupunki

Parlamenttitalo Batthyányn aukiolta nähtynä. "Ihana prinsessalinna!",
huusi oma pikkuinen prinsessamme ja tuijotti rakennusta kauan.

Pyhän Annan kirkko.
"Kato mummi, tuolla ylhäällä on tyyppi!"

"Hei, asuuko Franklin Unkarissa?"

 

Aikuiset ihastelivat kauniita rakennuksia ja upeita maisemia...

Wieninportinaukio

  ...lapset huomasivat kivoja koloja, vesilätäköitä, kaivonkansia, joissa luki ´Budapest´...

 

...sekä "äitin lempikuorma-auton".

Matiaksen kirkon katto kiinnitti sekä aikuisten että lasten huomion.
"Sehän on tehty Hama-helmistä!"

Kalastajalinnakkeesta maisemia katsellessa aikuinen tiiraili kaukaisuuteen.

Lapset huomasivat lähellä hienon kattohuoneen...

...ja lisää koloja kurkittavaksi.

 

 

Aikuisesta Széchenyin ketjusilta oli hieno nähtävyys, lapsille kilparata: "Kuka on juossut ekana sillan yli?"

Pestin keskusta

Aikuinen näki jälleen kauniita rakennuksia ja viehättäviä katuja. Rooseveltin aukio, Tapani Pyhän kirkko, Váci-katu, Keskustan seurakuntakirkko, Klotildin palatsi, Elisabetin silta... Tuntui, että kävelipä mihin suuntaan tahansa, sitä törmäsi matkaoppassa esiteltyihin rakennuksiin ja nähtävyyksiin.

 

 Lapset huomasivat puluja...

... ja samanlaisia autoja kuin papalla....

...ja puluja...

...ja samanlaisia autoja kuin papalla.

Julkisilla oli helppo ja kiva kulkea. Aikuisestakin.

Ratikat ja metro olivat myös kiinnostavia nähtävyyksiä pienemmistä lapsista. 

Lue myös matkareportaasit:
Lapsiperhe testaa lentoyhtiön

Joulumarkkinoilla Budapestissa

Lapsiperhe testaa: Ryanair

Tarkoitukseni oli lähteä äitini kanssa kahdestaan viikonloppumatkalle Saksaan. Mielessäni siintelivät sanat "hermoloma", katkeamaton yöuni, leppoisa oleminen, joulumarkkinatunnelma. Kun sitten aloin tutkia lentojen ja hotelliyöpymisten hintoja, kävi kuten minulle aina: koko perhe pakattiin mukaan. Lisäksi matkaan lähtivät mummi ja pappa. Halpuus houkutti, ja kohteeksi vaihtui Budapest. Ja onhan pieni irtiotto lapsillekin mukava, ajattelin.

Tosi asia on, että Ryanairin lennot 8 hengelle ja samalle kokoonpanolle hotelliyöpyminen kahdeksi yöksi Budapestin keskustassa hyvätasoisessa huoneistohotellissa maksoi saman kuin kahden hengen matka Saksaan. Lento Budapestiin maksoi 12 euroa hengeltä ja paluulento noin 25 euroa. Käsittämätöntä. Perheemme pienin, joka matkusti infant-statuksella (alle 2 v), oli menomatkalla porukkamme kallein lentomatkustaja (kiinteä 20 e:n hinta). Ja joulumarkkinat koettiin Unkarissakin.

Ryanair osoittautui aivan päteväksi lentoyhtiöksi. Hintaankaan ei tullut yllätyksiä, kun pakkasimme mukaan vain käsimatka-tavarat. Laukun koko ja paino olivat tiukasti rajattu eikä käsissä saanut olla mitään ylimääräistä, kuten kamera, käsilaukku tai ostoskassi. Kaiken piti mahtua yhteen, maksimissaan 10 kilon painoiseen laukkuun. Tai siis meidän tapauksessamme yhteensä seitsemään laukkuun. Vauva sai ottaa käsimatkatavaran sijaan mukaansa ilmaiseksi yhdet kokoontaitettavat rattaat. Jos olisi halunnut ottaa mukaansa pientä trolleyta suuremman veskan tai pari kassia henkeä kohden, olisi lentolippuun lisätty vähintään 25 euroa / ruumaan menevä laukku. Lentolipun hintaa kasvattaa myös, jos haluaa varata itselleen paikan tai syö ja juo lennon aikana.

Tampereen lentokentällä auto jätettiin parkkipaikalle aivan terminaalin oven eteen. Pääsimme nopeasti  ja ongelmitta odottelemaan konetta lähtöportille. Kone jäi sekä Tampereen että Budapestin päässä kauas kentälle eli koneeseen piti kipitellä ulkosalla kentän poikki ja kiivetä portaat ylös koneeseen. Rattaat jätettiin koneen etuosaan portaiden juurelle.

Menomatkalla pääsimme koneeseen siinä vaiheessa kun sinne oli mennyt jo yli puolet muista matkustajista. Saimme kuitenkin yhden kokonaisen penkkirivin ikkunasta ikkunaan  (3+3 paikkaa) ja välittömästi niiden takaa vielä kolmen paikan rivin. Paluumatkalla menimme viimeisinä koneeseen, mutta silti saimme melko hyvät paikat: (3+2 paikkaa yhdeltä riviltä, toisella ikkunapaikalla istui vieras mies) ja kolme vierekkäistä paikkaa parin penkkirivin päästä. Molemmilla kerroilla koneet olivat lähes täynnä eli paikkojen maksullinen varaaminen olisi ollut täysin turhaa.

Muita tapahtumia lentomatkoilta:

- Esikoinen sairastuu matkaa edeltävänä päivänä kuumeeseen ja kurkunpääntulehdukseen, hän ei ollut aivan oma itsensä matkan aikana.

- 5 minuuttia ennen koneeseen nousua esikoisen hammasraudat napsahtivat suussa rikki. Suuhun tönksähtänyt rautapiikki säikytti pojan, jota alkoi huimata ja oksettaa. Pappa vei pojan vessaan. Onneksi kaikki kuitenkin ehtivät lopulta koneeseen.

- 7-vuotias oli alkanut jostain syystä pelätä lentämistä ja yhden aikuisen aika meni koneessa hänen kanssaan rauhoittavasti juttelemiseen. Hän myös tuijotti kauhuissaan edessään olevassa penkissä näkyviä turvaohjeita ja kyseli niistä kiperiä kysymyksiä.

Piirtely sai pelon unohtumaan.

- Puolitoistavuotias päätti olla kaamea rasavilli. Kaikki lapsemme ovat osanneet tähän asti käyttäytyä koneessa mallikkaasti - ovat he sitten olleet vauvoja, uhmaikäisiä tai leikki-ikäisiä. Neljäs lapsi on selvästi eri maata. Menomatkalla turvavöissä oleminen nousun ajan oli tuskaista kiemurtelua. Paikallaan istuminen muunkin ajan oli hankalaa, ja poika roikkui yli puolet matkasta penkin selkänojan yli kurkkimassa takana istuvaa siskoa ja mummia. Hän vaihteli myös paikkaa, milloin istui papan sylissä, milloin äidin, ja välillä piti istua omalla tuolilla. Paluumatkalla hän oli nukahtanut terminaalissa rattaisiin. Kun nostin hänet koneen luona rattaista syliin, hän tietenkin heräsi, ja suurin piirtein kirkui siihen saakka, että kone oli taivaalla ja turvavyöt sai avata. Sitten hän nukahti isänsä syliin ja nukkui onneksi koko loppumatkan. 2,5 tunnin lento oli siis kummassakin tapauksessa juuri passeli, yhtään pitemmälle ei olisi hermot (äidin) kestäneet. Kaukomatkailun saa meidän perhe vieläkin unohtaa.

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- Hinta
- Lippujen hintojen vertailu ja lippujen osto sujui helposti netissä.
- Kaikki toimi nopeasti ja tehokkaasti (hyvä kun koneeseen ehdittiin, niin se jo nousi ilmaan).
- Kone vaikutti tavalliselta ja turvalliselta, toisin kuin joskus aikoinaan Tsekkeihin minua vienyt halpalentokone.
- Ruokaa ja juomaa sai halutessaan ostaa koneesta. Itse asiassa tuntui, että lentoemännillä oli Ryanairilla enemmän töitä kuin kalliimmilla lentoyhtiöillä, koneessa myytiin mm. arpoja.

"Tyttö teki sen, Frontside Ollien", lauleskeli
kolmevuotias koneessa leikkiessään.

Huonoa
- Ruokatarjoilun puuttuminen, esim. Finnairilla syöminen "katkaisee" kivasti lapsen lentomatkaa eikä matka tunnu niin pitkältä. Nyt kaikki lapset jossain määrin pitkästyivät, vaikka lentomatka oli lyhyehkö.
- Villit ja huutavat lapset ovat hankalia minkä tahansa lentoyhtiön koneessa...
- Tv-näytöt puuttuvat, esim. Finnairin koneessa on kiva seurata näytöistä koneen etenemistä kartalla, kohteen lämpötilaa ja välillä elokuviakin.