Vietimme talvilomaviikon Saariselällä. Ja olipa uskomattoman upea reissu! Edellisen kerran Lapissa olemme käyneet vuonna 2001, joten oli todellakin aika tehdä tämä matka.
Huomioimme matkalla koronaohjeistukset erityisen tarkasti. Matkustimme omalla autolla ja yövyimme mökissä perheen kesken. Menomatkan aikana kipaisimme pariin kertaan evästä autoon ja pakolliset nopeat vessapysähdykset teimme huolellisesti maskitettuina. Rovaniemen jälkeen pidimme pitemmän tauon ulkosalla, sillä ihana ystäväperheemme oli valmistanut meille maittavan aterian Vikakönkään nuotiopaikalle.
Saariselkä oli rauhallinen paikka, ihmisiä oli liikkeellä todella vähän ja lähes kaikki käyttivät maskeja - jopa ulkoilmassa. Ruokailimme vain omassa mökissä: kokkailimme itse ja haimme noutoruokia.
Paluumatkalle lähdimme yön selkään ex tempore päivää aiottua aikaisemmin, sillä seuraavaksi päiväksi oli ennustettu lumimyräkkää. Koska lähes koko perhe nukkui suurimman osan matkasta, ei paluumatkalla tarvittu edes niitä paria eväs- ja vessataukoa. Vähäisin kontaktein siis pystyimme lomamme viettämään.
Kaunispäällä ekana, vikana ja välipäivinä
Ajelimme ensimmäisenä päivänä heti Kaunispäälle katselemaan maisemia. Kävimme siellä myös useana iltana bongailemassa revontulia ja kuvailemassa auringonlaskuja. Ja Kaunispäälle lomamme myös päättyi, sillä juuri ennen kotiinlähtöä kävi meistä kolme rohkeinta laskemassa pariin kertaan Euroopan pisimmän eli 1,2 kilometriä pitkän pulkkamäen.
Kaunispään ja viereisen Iisakkipään rinteissä vietimme kolme päivää. Ensimmäistä kertaa perheessämme myös lumilautailtiin.
Hiihtämistä ja maisemien ihailua
Hiihtämään saimme houkuteltua yhtenä päivänä lähes koko perheen. Saariselän latuja ei turhaan kehuta! Lapsille ja meille muille vähemmän hiihtäneille sopiva, noin 7-8 kilometrin reitti kulki Prospektorin kaivoskämpän kautta Piispanojan laavulle ja sieltä Laanilan kautta takaisin mökille. Piispanojalla seuraamme liittyivät kuukkelit ja lapintiaiset, joille olimme varanneet taskuun leivän muruja.
Toisena reittinä testasimme Pieranvaaran ympäri kulkevaa latua. Siellä saimme nauttia tunturimaisemien lisäksi hienosta auringonlaskusta. Lapset eivät tälle pitemmälle reitille lähteneet mukaan, vaan jäivät nauttimaan mökin lämmöstä.
Patikointia lähimetsissä ja Kiilopäällä
Saariselällä on latujen lisäksi runsaasti hienosti hoidettuja kävely- ja pyöräilyreittejä. Alustavasti olimme miettineet sähköavusteisten pyörien vuokraamista jonain päivänä, mutta lopulta jätimme sen puuhan odottamaan seuraavaa kertaa. Aurorapolku ja reitti mökiltä hiihtokeskukseen tuli käveltyä. Aurorapolun laavulla voisi kuulemma nähdä myös kuukkeleita, mutta me emme siihen tällä kertaa pysähtyneet, sillä siellä oli jo muita kävelijöitä tauolla.
Lumikenkäilyä kävin testaamassa mökin lähimetsässä yhdessä yhden lapsukaisen kanssa. Etukäteen olin suunnitellut lumikenkäretkeä Iisakkipäälle, mutta lähimaasto tarjosikin riittävästi haastetta meille aloittelijoille.
Yksi loman hienoimmista retkistä oli Kiilopään huiputus. Ylös tunturiin lähtiessä sää oli vielä melko kiva ja aurinkoinen, mutta juuri ennen huippua alkoi tuiskuta ja tuivertaa siihen malliin, ettei ylhäältä nähnyt enää muuta kuin valkoista maisemaa. Hetken päästä ei ylös saakka olisi enää kannattanut kiivetäkään, sillä polku peittyi nopeasti lumeen eikä merkkikeppejäkään paikoin näkynyt.
Poroajelua revontulien loisteessa
Pelkästään jalan tai suksin ei tarvinnut kuitenkaan lomallamme edetä. Olin varannut jo etukäteen meille revontuliretken porokyydillä. Ennen retkeä olimme jo nähneet hienoja revontulia parina iltana eikä ennusteet luvanneet enää kovinkaan kummoista revontuli-iltaa, joten retken suhteen suurimmat odotukset olivat porojen näkemisessä. Lapsuuden Lapin-matkoista muistan, kuinka poroja käveli siellä täällä. Yllätyksekseni emme olleet nähneet poroja viiteen päivään.
Retki alkoi vasta illalla kahdeksan jälkeen ja pimeästä metsästä, joten poroja ei silloinkaan paljon erottanut ;) Kelkasta näki kuitenkin huikean kirkkaan ja laajan tähtitaivaan. Jonkin aikaa kuljettuamme pysähdyimme jaloittelemaan, juomaan pannukahvit ja paistamaan makkarat.
Kun makkarat oli syöty, alkoivat revontulet loimottaa kuin tilauksesta. Revontulien ihailu keskellä lumista ja pimeää metsää oli aika paljon hienompi kokemus kuin Kaunispäällä, missä autoja ajovaloineen kulkee koko ajan ylös ja alas rinnettä.
Talvilomamme oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Mökkimme oli sopivan kokoinen kuudelle hengelle, ja sen varustuksiin kuuluneet vaatteiden kuivauskaappi, lumikengät, pulkat, Simpsons- ja 007-dvd:t sekä Scotland Yard hyödynnettiin tehokkaasti.
Puuhasimme tällä lomallamme kaikkea kahdenkymmenen vuoden ajan väliin jääneiden Lapin-matkojen edestä. Seuraavaa visiittiä ei kyllä odoteta 2040-luvulle.
