Mökkeilyä Parikkalassa

Olemme viettäneet viikon ajan tehokkaasti aikaa muualla kuin netissä. Matkaa on tehty Naantalin ja Parikkalan välillä. Parikkalassa olimme yhden kesäisen päivän anopin ja appiukon mökillä.

Mökkitiellä pääsi nauttimaan monenlaisesta suomalaisesta metsämaisemasta.

Mökillä uitiin, saunottiin, kalastettiin, soudeltiin ja syötiin, siis kaikkea perinteistä. Kivaa oli, varsinkin lapsilla. Vanhempien aika meni lähinnä pienimpien vahtimiseen.

Simpelejärvi

Vahtimatta jääneet puhallettavat uimalelut olivat nopeasti vähemmän ilmavia.

Anopin kesäkeittiössä päivänkakkarat tutustuvat sipuliin.

Parikkalasta löytyi myös uutta ihmeteltävää. Ovatkohan nämä parikkalalainen versio lemmenlukoista?

Lapsiperhe testaa: Panssarivaunuja ja tamburiineja

Perheen esikoinen, kohta 9-vuotias poika, on pitkään pyytänyt visiittiä Parolan Panssarimuseolle. Vaikka maineikkaan (monenlaista mainetta siis riittää) armeijasuvun jäsen olenkin (terveisiä vaan enoille), ei minua ole sotakalusto kovasti kiinnostanut. Käymättä on siis jäänyt.

Panssarimuseolla järjestetään vuosittain perhepäivä, jonka ohjelma on suunniteltu nimenomaan lapsia kiinnostavaksi. Mikä olisi sen parempi ajankohta tehdä museovierailu? Suuntasimme siis tänään koko perheen voimin tutustumaan Panssarimuseoon.

Autoletka ohjattiin parkkipaikoille hymyillen, mutta silti sujuvan sotilaallisesti. Parkista oli nonstop-bussikuljetus museolle. Perheen 1-vuotiaalle bussimatka oli ehkä päivän paras osuus. Hän ei ole tainnut ennen bussissa ollakaan, ja kun bussi hurahti käyntiin, hän nauroi ääneen. Maisemiakin tiirailtiin innokkaasti.

Perillä ostimme perhelipun, jolla kaksi aikuista sai viedä sisään kaikki lapset yhden euron hintaan. Kannattavaa meille!

Alueella oli hurjat määrät panssarivaunuja ja muuta kuljetuskalustoa. Ja ne, mitkä eivät ulkoa löytyneet, löytyivät sisältä museosta tai piha-alueen suuresta hallista. Tunnelmaa lisäsi, että joka puolella aluetta käveli erilaisiin sotilasasuihin pukeutuneita ihmisiä.

Alueen täytti heti saavuttuamme hyväntuulinen musisointi, sillä erään kuorma-auton lavalla esiintyi Kiertokihveli-niminen orkesteri. Bändin matka-arkusta lapset saivat hakea itselleen lainaksi tamburiineja ja marakasseja. Soittamisen lisäksi monet ryhtyivät myös tanssimaan.

Lapsille oli lisäksi poniratsastusta, kasvomaalausta, keinut, liukumäki ja pomppulinna. Ostoksille pääsi halutessaan pienoismallien parissa tai foliopalloja hankkimalla. Foliopalloissa oli selvästi ajateltu perheiden poikia ja tyttöjä: panssarivaunun mallisten pallojen vaihtoehtona löytyi Hello Kitty -palloja.

Reilun tunnin välein oli ajonäytös, jossa saimme seurata ensin asvaltilla kiitäviä monenlaisia – yksityisomisteisiakin – sotilaskulkuneuvoja. (Mitä ihmettä joku tekee omalla panssarivaunulla?!). Välittömästi sen jälkeen näimme maastossa hurjastelevia sodan kokeneita panssarivaunuja. Hurjia vehkeitä!

Päivänkakkaroita, apilaa, kesäinen koivu
- ja panssarivaunu!

 Mies kahden vanhimman pojan kanssa kiersi lisäksi hallit ja rinteet tutkaillen sotakalustoa, minä perheen pienimpien kanssa keskityin musisointiin ja keinuihin. Lastenlaulujen loputtua esiintymään saapui Panssariprikaatinsoittokunta. 1-vuotiaaseen upposi yhtä hyvin lastenlaulut kuin soittokunnankin esittämät kappaleet. 3-vuotias neiti-ihminen olisi halunnut vain keinua..

Istuva Härkä, takapuoli märkä, ja Davy Crockett
kajahtivat Kiertokihvelin esiintyessä.

Panssariprikaatin soittokunta musisoi

Perheemme miesväki oli kovin tyytyväinen näkemäänsä. Olisiko tässä oikeasti jokin sukupuolijakauma? Me tytöt emme ihan kauheasti innostuneet, vaikka hyvin kaikkea oheistoimintaa löytyikin. Kaikki perheemme pojat 1-40-vuotiaaseen pitivät tapahtumaa kivana.

Alueella vierailevia ei tarvinnut edes tarkkailla huomatakseen, että yllättävän monet aikuiset ja lapset olivat pukeutuneet maastokuvioon tai armyvihreään, vaikka toki kukkashortsejakin oli joukossa. 

Yhteenvetona uskallan väittää: Kuka tahansa viihtyy tapahtumassa tunnin, puolitoista. Pitempi vierailu sopii ikään katsomatta kaikille miehille, varsinkin, jos maastokuviodut housut ovat hänestä hienoja.

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää

- hyvin toimivat järjestelyt

- (perheen miehistä) kiinnostavia kulkuneuvoja

- monipuolinen tapahtumatarjonta, kaikille oli jotain kivaa

Huonoa

- hintavahko (tosin kaikki kuului samaan hintaan, mm. poniratsastus)

Hotelliaamiaiselle oman sängyn kautta

Luin tällä viikolla Hämeen Sanomista, että hotelliaamiaisen saadakseen ei tarvitse yöpyä hotellissa. Siitä se ajatus sitten lähti. Lauantaiaamuna, kun vietimme 11. hääpäiväämme, valloitimme perheinemme Vaakunan terassin.

Hienosta näköalasta...

 

... ja hyvästä ruoasta nauttiessa...

... ei voinut kuin ihmetellä, miksi kaikki muut söivät aamiaisensa sisällä hämyisessä salissa. Me suomalaiset olemme välillä kummaa väkeä!

Iltapäivä Hauholla

Lähdin asiolle kaksi pienintä lasta mukanani. Ennen kuin pääsin perille, molemmat olivat nukahtaneet autoistuimiinsa. Koska päiväunet ovat meidän perheessä harvinaislaatuinen tapahtuma (niin lapsilla kuin aikuisilla), päätin jatkaa ajamista. Päädyin kotiseutuajelulle Hauhon kirkolle.

Hauhon kirkolla

Kirkko on tiekirkko, ja se olisi ollut avoinna kaikille kulkijoille. En ryhtynyt kuitenkaan unilukkariksi, joten sisätiloihin tutustuminen pitää jättää seuraavaan kertaan, kun koko seurue on hereillä.

Kellotapuli sisältä. Tapulin läpi
kävelemällä pääsee kirkon ovelle.

Kirkolta jatkoin matkaani Wanhalle Raitille. Upeita maisemia! Tämähän vetää vertoja monin paikoin Porvoolle ja Raumalle.

Vanhalta raitilta päädyin uudemmalle tielle ja sitä myöten Alvettulaan. Alvetulan vanhan sillan kohdilla pienet alkoivat heräillä, joten poikkesimme Alvettulan kyläkauppaan jätskeille. Houkutus oli kyllä suuri tarttua kuuluisiin munkkeihin, tuoksu kaupassa oli niin ihana!

Kyläkaupassa sai silittää karhunpentuja.

Viimeisellä etapilla ennen kotia poikkesimme vielä katsastamaan Peltosirkun marjatilan. Makea mansikan maku suussa oli hyvä siirtyä hankkimaan uima-allas ja laittaa lapset sinne pulikoimaan iltapäivän lopuksi.

Saimme maistaa avomaan mansikoita. Kotiin viemisiksi
ostimme "tunnelissa" kasvaneita mansikoita. Hyviä olivat molemmat!

Lapsiperhe testaa: Kissankulman eläinpiha

Olimme sopineet ystäväperheen kanssa treffit Kissankulman eläinpihaan heti aamuksi. Meiltä mukaan lähtivät 7-, 3- ja 1-vuotias. Pihapiiri vilisi väkeä, kun saavuimme paikalle. Talon emäntä oli pysähtynyt matkallaan tallille toivottelemaan vieraita tervetulleiksi. Hevosaitauksessa neljä tyttöä jo ratsasti ja harjoitteli esteiden yli hyppimistä. Luoksemme kipitti talon koira, kissa juoksi ohi vähän kauempaa.

Lampaat antoivat mukisematta pienimpienkin käsien
silittää uskomattoman pehmeitä villojaan.

Nopeasti seurueemme viisi lasta hajaantuivat ympäri pihaa. Vapaina kulkevat lampaat, puskissa kotkottavat kanat ja kukot sekä lukuisat hevoset, ponit, kanit ja minipossut kiehtoivat lapsia. Varsinkin seurueen pienimmät olivat innoissaan.

Aapiskukko

Kanoja oli todella monenlaisia: oli kirjavaa ja valkoista, ruskeaa ja irokeesipäistä. Talon kukko oli kuin suoraan Aapisesta, kuten ystäväperheen opettajaäiti heti pani merkille.Sisältä navetasta löytyi kanojen ja kukkojen lisäksi myös jo aika isoiksi varttuneita tipuja ja kaksi valkoista kania.

Kissankulman eläinpihassa saa vierailla ilmaiseksi. Oikeiden
possujen karsinan vierestä löytyy kuitenkin säästöpossu,
johon voi halutessaan sujauttaa kolikon.

Ulkoaitauksessa taas asusteli kaksi minipossua, Papu ja Pipsa. Kuten erään toisenkin Kissankulman, myös tämän Kissankulman "possuressut" osasivat temppuja. Toinen possuista osasi käskystä istua ja toinen peruuttaa. Narua ne eivät kuitenkaan hypänneet, kuten kuuluisampi kaimansa.

Lampaat nousivat 1-vuotiaan suosikeiksi, lampaiden vieressä olisi pitänyt nököttää koko ajan. 3-vuotias puolestaan olisi halunnut liikkua koko ajan paikasta toiseen: lampaiden luota katsomaan kaneja, kanien luota katsomaan hevosia, ja sitten taas silittämään lampaita. Seurueemme kaksi 7-vuotiasta olivat jo aiemmin tänä keväänä vierailleet Kissankulman pihassa eskariryhmänsä kanssa, joten heidän mielenkiintonsa suuntautui pian kännykässä seikkaileviin eläimiin, vihaisiin lintuihin

Vaikka pienestä maalaispitäjästä olenkin kotoisin, ei tullut aamulla mieleenikään, että lapsille kannattaisi laittaa maatalon pihaan kumisaappaat jalkaan... Tämän äidin aika menikin osittain siis lasten kulkureittien vahtimiseen. Silti kotona sai tehdä melkoisen pesuoperaation, että sai lasten kenkien pohjat puhtaiksi.

Positiivista kuitenkin oli, että pihassa saattoivat pienetkin lapset liikkua omatoimisesti tutkimassa paikkoja. Kissankulman eläinpiha päätyi siis suositeltavien retkikohteiden listalle!

Hämeenlinnan 4H:n nuoret esittelevät eläinpihaa 27. heinäkuuta saakka arkisin klo 10–16.





Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- hinta
- monenlaisia eläimiä
- eläimet olivat kilttejä ja niitä sai silittää
- paikalla voi viipyä juuri sen aikaa kuin itse tahtoo

Huonoa
- jälkipyykki kotona (itse aiheutettu ongelma)