Perheen esikoinen, kohta 9-vuotias poika, on pitkään pyytänyt visiittiä Parolan Panssarimuseolle. Vaikka maineikkaan (monenlaista mainetta siis riittää) armeijasuvun jäsen olenkin (terveisiä vaan enoille), ei minua ole sotakalusto kovasti kiinnostanut. Käymättä on siis jäänyt.
Panssarimuseolla järjestetään vuosittain perhepäivä, jonka
ohjelma on suunniteltu nimenomaan lapsia kiinnostavaksi. Mikä olisi sen parempi
ajankohta tehdä museovierailu? Suuntasimme siis tänään koko perheen voimin tutustumaan Panssarimuseoon.
Autoletka ohjattiin parkkipaikoille hymyillen, mutta silti sujuvan
sotilaallisesti. Parkista oli nonstop-bussikuljetus museolle. Perheen
1-vuotiaalle bussimatka oli ehkä päivän paras osuus. Hän ei ole tainnut ennen
bussissa ollakaan, ja kun bussi hurahti käyntiin, hän nauroi ääneen.
Maisemiakin tiirailtiin innokkaasti.
Perillä ostimme perhelipun, jolla kaksi aikuista sai viedä sisään kaikki lapset yhden euron hintaan. Kannattavaa meille!
Alueella oli hurjat
määrät panssarivaunuja ja muuta kuljetuskalustoa. Ja ne, mitkä eivät ulkoa löytyneet, löytyivät sisältä museosta tai piha-alueen suuresta hallista. Tunnelmaa lisäsi, että joka puolella aluetta käveli
erilaisiin sotilasasuihin pukeutuneita ihmisiä.
Alueen täytti heti saavuttuamme hyväntuulinen musisointi, sillä erään kuorma-auton
lavalla esiintyi Kiertokihveli-niminen orkesteri. Bändin matka-arkusta lapset
saivat hakea itselleen lainaksi tamburiineja ja marakasseja. Soittamisen lisäksi monet ryhtyivät myös tanssimaan.
Lapsille oli lisäksi poniratsastusta, kasvomaalausta, keinut,
liukumäki ja pomppulinna. Ostoksille pääsi halutessaan pienoismallien parissa tai foliopalloja hankkimalla. Foliopalloissa oli
selvästi ajateltu perheiden poikia ja tyttöjä: panssarivaunun mallisten
pallojen vaihtoehtona löytyi Hello Kitty -palloja.
Reilun tunnin välein oli ajonäytös, jossa saimme seurata ensin asvaltilla kiitäviä monenlaisia
– yksityisomisteisiakin – sotilaskulkuneuvoja. (Mitä ihmettä joku tekee omalla
panssarivaunulla?!). Välittömästi sen jälkeen näimme maastossa hurjastelevia sodan
kokeneita panssarivaunuja. Hurjia vehkeitä!
 |
| Päivänkakkaroita, apilaa, kesäinen koivu - ja panssarivaunu! |
Mies kahden vanhimman pojan kanssa kiersi lisäksi hallit ja rinteet
tutkaillen sotakalustoa, minä perheen pienimpien kanssa keskityin musisointiin
ja keinuihin. Lastenlaulujen loputtua esiintymään saapui Panssariprikaatinsoittokunta. 1-vuotiaaseen upposi yhtä hyvin lastenlaulut kuin soittokunnankin
esittämät kappaleet. 3-vuotias neiti-ihminen olisi halunnut vain keinua..
 |
| Istuva Härkä, takapuoli märkä, ja Davy Crockett kajahtivat Kiertokihvelin esiintyessä. |
 |
| Panssariprikaatin soittokunta musisoi |
Perheemme miesväki oli kovin tyytyväinen näkemäänsä.
Olisiko tässä oikeasti jokin sukupuolijakauma? Me tytöt emme ihan kauheasti
innostuneet, vaikka hyvin kaikkea oheistoimintaa löytyikin. Kaikki perheemme pojat 1-40-vuotiaaseen pitivät tapahtumaa kivana.
Alueella vierailevia ei tarvinnut edes tarkkailla huomatakseen, että yllättävän
monet aikuiset ja lapset olivat pukeutuneet maastokuvioon tai armyvihreään,
vaikka toki kukkashortsejakin oli joukossa.
Yhteenvetona uskallan väittää: Kuka tahansa viihtyy tapahtumassa tunnin, puolitoista. Pitempi vierailu sopii ikään katsomatta kaikille miehille, varsinkin, jos maastokuviodut housut ovat hänestä hienoja.
Reissun loppuarvostelu:
Hyvää
- hyvin toimivat järjestelyt
- (perheen miehistä) kiinnostavia kulkuneuvoja
- monipuolinen tapahtumatarjonta, kaikille oli jotain kivaa
Huonoa
- hintavahko (tosin kaikki kuului samaan hintaan, mm.
poniratsastus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti