sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäispupun suklaamunakätköjä etsimässä

Kolme päivää vuodessa on lapsista yli muiden: jouluaatto, oma synttäri ja pääsiäissunnuntai. Heti seitsemältä aamulla olimmekin jo pihalla etsimässä pääsiäispupun yön aikana piilottamia suklaamunia.
Pääsiäispupu piilottaa suklaamunia sisälle ja ympäri pihaa.
Aiempina vuosina on minun pitänyt siis aamuyöstä olla ulkona munia piilottelemassa, mutta nyt ne päivät taitavat olla onneksi takana. Esikoinen on jo niin iso, että hän ei halunnut enää osallistua munajahtiin, mutta hän sen sijaan halusi ilahduttaa pienempiä sisaruksiaan piilottamalla munat. Mahtavaa! Hän myös auttoi pienintä sisaruksista etsimään munia ja minä sain keskittyä nappaamaan pari kuvaa. Hyvää pääsiäistä kaikille!
Isoveli auttoi pikkuveljeä löytämään kätköjä.
Kun aamuvarhain lähdetään etsimään munapiiloja,
on piilottajan lisäksi etsijätkin unisennäköisiä.

"Mä otan tän isoimman!"

maanantai 13. tammikuuta 2014

Teemavuosi: ruokamuistoja mummolasta

Minun ja mieheni isovanhemmista on enää elossa huomenna 80 vuotta täyttävä mammani. Eilen juhlittiin mammaa lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten kesken.

Päätin jo joulukuussa, että tänä vuonna meidän perheessämme muistellaan myös jo edesmenneitä mummoja ja pappoja heidän syntymäpäivinään. Loppiaisena muisteltiinkin mieheni mummoa, joka kuoli viime vuonna. Hän oli perheellemme rakas, ja kävimme mummon luona Imatralla usein.
Mummon muistelupäivänä ruoka syötiin
mummon vanhoilla Memory-aterimilla.
Päivällä kyselin lapsiltani, mitä heille tuli mieleen isomummostaan. "Mansikkasoppa", oli lähes kaikkien ensimmäinen vastaus. Ei ihme, sillä mummo keitteli mansikkasoppaa jälkiruoaksi joka kerta, kun hänen luonaan kävimme. Monet pitkät automatkat kuluivat mansikkasoppaa odotellessa.
Mansikkasoppa-aika!
Koska monissa omissa mummolamuistoissanikin ruoka on yhdessä päärooleista, päätin muistelun lisäksi toteuttaa isovanhemman syntymäpäivänä myös tarjoilun tyyliin sopivasti. Esimerkiksi oman mummoni syntymäpäivänä syödään ehdottomasti vaniljajäätelöä metsämansikoiden, mustikoiden ja lakkojen kera. Juomaksi korkataan vihreät Smurffi-limut. Mieheni toisen mummon syntymäpäiviä ei voi viettää ilman karjalanpiirakoita. Pappani synttäreillä taidetaan ryystää juomat suoraan tasseilta. Mieluummin sokeripalan läpi.

Loppiaisena meillä nautittiin siis päivällinen Imatran mummon tapaan: karjalanpaistia, keitettyjä perunoita, makaronilaatikkoa (ilman jauhelihaa), porkkanalaatikkoa, tomaattia, suolakurkkua ja tietenkin karjalanpiirakoita. Ruoka tarjoiltiin ja syötiin mummon vanhoista astioista, joita nykyisin löytyy meidän keittiökaapeistamme. Olin kutsunut myös appivanhempani syömään, ja mummu teki jälkiruoan. Mitäpä muuta kuin mansikkasoppaa.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Lapsiperhe testaa: Synttärit Action Factoryssa

Kohta on perheessämme uusi puolen vuoden synttärisesonki alkamassa. Bloggailen siis kiireesti parit postaamatta jääneet juhlat. Syyskuun alussa esikoinen vietti 10-vuotissynttärinsä Action Factoryssa. Juhlat järjestettiin yhdessä luokkakaverin kanssa, ja yhteensä vieraita oli 16.

Action Factoryssa on valmiiksi mietittyjä paketteja lastenjuhlia varten. Molemmat sankarit toivoivat kovasti lasersotaa. Päätimme yhteistuumin höllätä kukkaroidemme nyörejä sen verran, että otimme lasersodallisen paketin, vaikka se hiukan arvokkaalta tuntuikin. Molemmissa perheissä oli ajateltu, että 10-vuotissynttärit olisivat viimeiset "isot" synttärit, joihin kutsutaan kaikki luokkakaverit. Tyylillä kohti  loppua siis!

Juhlat alkoivat lasersodalla. Juhlijat saivat yllensä hommaan tarvittavat varusteet ja heille kerrottiin säännöt tarkasti. Sitten kolmeksi joukkueeksi jaettu hurja joukkio hajaantui jättilabyrinttiin. Kävin hiukan kuvailemassa labyrinttia juhlijoiden saadessa ohjeita, ja se on kyllä huikea. Siellä saa olla tarkkana, ettei eksy! :-D
Lasersotaan ei lähdetty soitellen, vaan kunnon ohjeiden avulla.
Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy jättilabyrinttia salamalla kuvattuna,
oikealle viilettää punaisen joukkueen pelaaja pitkin labyrinttia.
10-vuotiaiden ollessa lasersodassa perheemme pienimmät huiskivat ympäri Action Factorya rauhassa. Ihan pienille vierailijoille paikan päällä on oma alueensa, josta löytyy pieni liukumäki, pallomeri ja leikkimökki. 4- ja 8-vuotiaamme innostuivat ampuilemaan pehmoisia Angry Birdseja lingolla. Kun palikkarakennelmat hajosivat, pääsi itse rakentamaan mieleisiään uusia rakennelmia.
Angry Birdsit lentelivät kohti palikkarakennelmia.
Myös jättikokoinen pomppulinna houkutteli lapsia. Sinne pienempien kannattaakin mennä ennen isojen hyökkäystä paikalle: sen jälkeen meno on melkolailla vauhdikasta! Jättipomppuradalla pääsee kiipeilemään, laskemaan liukumäkeä, pujottelemaan ja kulkemaan tunneleista. Ehdoton lasten suosikkipaikka!

Jättipomppuradalla isojen vauhti voi olla pienemmille liikaa.
Kun hikipäiset juhlijat palasivat lasersota-alueelta, alkoi pomppulinnassa tapahtua. Yllätyksekseni 10-vuotiaat innostuivat hurjasti myös erilaisista kulkupeleistä, joita oli tarjolla. Toisaalta sen ymmärtää, sillä tehtaalla on lääniä ottaa vauhtia ja kiihdyttää pitkin betonilattioita.
Kulkupelejä oli tarjolla Plaston mopoista hyppykeppeihin.
Action Factoryssa pidettäviin synttäreihin tarjoilut viedään itse. Kylmätiloja tai keittiötä ei ole tarjolla. Sain kuitenkin luvan laittaa kermakakkuni hetkeksi juomakaappiin, joka oli hiukan viileä. Tarjoilustamme voi lukea toisesta blogistani enemmän. Juomista kannattaa olla reilusti mukana, sillä juhlijat liikkuvat kaiken aikaa, ja jano yllättää usein.
Pitkän pöydän ympärille mahtuivat kaikki vieraat istuskelemaan.
Synttäriarvio:
Hyvää
- Jokaisen lapsen toivejuhlapaikka! Kannattaa varautua myös siihen, että jokainen kutsuttu todellakin tulee paikalle.Täältä ei kukaan halua jäädä pois.
- Touhuttavaa on kaikenikäisille. Juhlia täällä voivat pitää myös aikuisporukat.
- Sopii liikunnallisille, mutta myös rauhallisemmille lapsille monipuolisuutensa vuoksi. Vasta jälkeenpäin muistin, että me emme ehtineet käydä esim. minigolfradalla lainkaan. Tekemistä riittää!
- Tykkään siitä, että tarjoilut saa päättää ja viedä itse.
- Monentasoiset paketit. Peruspakettikin on lapsesta upea. Lasersotapaketti vetoaa ehkä parhaiten 10-vuotiaista ylöspäin. Pari poikaa ei yllätykseksemme jaksanut sotia ihan koko tuntia. Toisaalta tämä ei haitannut lainkaan isiä, joka pääsi sen vuoksi itse mukaan sankarin pikkuveljen kanssa ;)
- Ruokailutila oli hyvä ja tilava.

Huonoa
- Melko kallista lystiä. Mahdollisuus järjestää kaverin kanssa yhteissynttärit kannattaa muistaa!
- Kotikokin huomio: Jos paikalla olisi pieni jääkaappi pakastinlokerolla, kakku tai jäätelöt olisi helpompi säilyttää hyvinä esim. lasersodan keston ajan.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kurpitsalyhty Halloweeniksi

Tein 8- ja 4-vuotiaan kanssa kurpitsalyhdyn koristamaan pihaamme. Koska olimme näissä hommissa ensikertalaisia, päätimme toteuttaa lyhdyn mahdollisimman helposti.
Kurpitsalyhty loistaa pihalla.
Googlasimme yhdessä erilaisia kurpitsalyhtyjä, ja lapset valitsivat mieleisensä (= iloisen) ilmeen. Piirtelin tussilla kuvion kurpitsaan, kun muita halukkaita taiteilijoita ei löytynyt. Veitsityöt jätin suosiolla itselleni. Koska kurpitsa oli tosi pieni, päätin leikata hatun sijaan aukon kurpitsan takapuolelle.
Kurpitsalyhty sai hyväntuulisen ilmeen.
Lapsista hauskinta oli jäätelökauhalla kurpitsan kaapiminen tyhjäksi. Kun kurpitsa oli valmis, lapset nimesivät sen Taistoksi. Taiston sisälmyksistä olisi voinut taikoa jonkin ruoan, mutta sitä taidetaan kokeilla vasta ensi vuonna. Vinkkejä Halloween-syötävään löytyy toisesta blogistani.

Kurpitsalyhdyn tekeminen oli helppoa ja hauskaa.

Kurpitsalyhty Taisto koko komeudessaan ruokapöydällä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Lapsiperhe testaa: Luonnontieteellinen museo

Blogin kesätauko venyi kesän tapaan pitkälle syksyyn. Pahoittelen hiljaiseloani ja yritän nyt pikana blogata kaikki kesän aikana kertyneet testauksemme ja muut touhumme.

Kävimme elokuussa tutustumassa Luonnontieteelliseen museoon. Aikataulumme oli hiukan kiireinen, sillä olimme lähteneet ajelemaan kohti Helsinkiä tunnin suunniteltua myöhemmin, ja kummipojan syntymäpäiväjuhlat olivat alkamassa iltapäivällä. Ehdimme viettää parituntisen museossa, mutta siellä olisi hyvin saanut aikaa kulumaan toisenkin kaksituntisen.
Vampyyrin varjostamat – lepakoiden salainen maailma -näyttely on avoinna
vuoden 2013 ajan Luonnontieteellisessä museossa.
Ensin tutustuimme Vampyyrin varjostamat -nimiseen lepakkonäyttelyyn. Näyttelyssä sai tietää lepakoista niin yleistietoa kuin hauskaa nippelitietoa. Olipa näytteillä maailman kuuluisin lepakkokin, Batman. Lukemisen ja katsomisen lisäksi lapset pääsivät tunnustelemaan, pyörittämään ja ihmettelemään monenlaisia juttuja. Näyttelyn nimikkolepakko vampyyri sai näyttelytekstissä synninpäästön pahuudestaan:

"Vampyyrit (Desmodus rotundus) ovat hyvin viehättäviä otuksia. Ne ovat kaikista lepakoista sosiaalisimpia ja viihtyvät päiväpiilossaan yhdessä toisiaan rapsutellen. Ne jopa ruokkivat sairaita sukulaisiaan ja naapureitaan. Ihmisestä vampyyrit juovat verta hyvin harvoin."
Näin monia lepakkolajeja voi tavata
pelkästään Suomen luonnossa.
Seuraavaksi jatkoimme aulan kautta tutustumaan museon pysyviin näyttelyihin, joita ovat Luut kertovat, Elämän historia, Suomen luonto ja Maailman luonto.
Luonnontieteellisen museoa aula on kaunia ja jo sieltä
löytyy ihmeteltävää.
Museokäynnillä oli mukana kaikki lapsemme 2-vuotiaasta 10-vuotiaaseen. Perheen kaksi pienintä ei jaksanut kauheasti innostua luunäyttelyistä.Tähän olisi varmasti auttanut, jos olisi kotona etukäteen tutustunut aihepiiriin.
Luut kertovat -näyttelyssä oli esillä monenlaista luurankoa.
Ihmisen luuranko oli kaapissa.
Luurankojen katselun lisäksi isommat lapset kokeilivat koota ihmisen luut paikoilleen.
Pappa ja pojat kokosivat luurankopalapelin.
Dinosaurusten luut olivat valtavia.
Maailman ja Suomen luonto -näyttelyt kiehtoivat perheen pienimpiäkin. Esillä vitriineissä oli monenmoisia eläimiä.

Laiskiaisen elämä on yhtä roikkumista.
Lähietäisyydeltä voi tarkkailla vaikka seepran joutumista leijonan kitaan.
Laajassa museossa kulkiessaan saa olla tarkkana, että varmasti
löytää kaikki näyttelyt ja sopukat.

Tiikerin loikka.

Suomen luonto -näyttelyssä voi ihmetellä eläinten lisäksi
vuodenaikojen vaikutusta eläinten elämään.
Museon alakerrassa oli myös museokauppa, johon en tällä kertaa lapsia taloudellisista syistä ;) vienyt. Siellä oli tarjolla mitä ihanampia pehmoeläimiä. Oikea aarreaitta pehmolelujen ystäville!

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- Todella monipuolisesti mielenkiintoista nähtävää!
- Katsomisen lisäksi pääsi koskemaan ja tekemään.
- Sopii kaikenikäisille, tosin 2-vuotiaan touhut ja kiinnostuksen kohteet olivat hyvin erilaisia kuin 10-vuotiaan isoveljen tai kuusikymppisen luonnosta kiinnostuneen papan.
- Eniten paikasta saisi irti koululainen ja vanhempi kahdestaan, kun aikaa ja keskittymiskykyä löytyisi lukea ja tutustua kaikkeen.
- Alle kouluikäiset pääsivät ilmaiseksi. Museokäynnin kokonaishinta kahdeksan hengen seurueellemme oli kuitenkin mielestäni aika suuri (aikuisen lippu 10 e/kpl).

Huonoa
- Meidän tapauksessamme kiireen tuntu oli huono puoli. Kannattaa varata aikaa vähintään kolmisen tuntia, jos aikomuksena on tutustua koko museoon.
- Isossa rakennuksessa, hiukan kiireestäkin johtuen, osalta porukasta meinasi jäädä yksi näyttelyistä kokonaan löytämättä. Kannattaa olla tarkkana! :)
- Vilkas pieni lapsi saattaa eksyä sokkeloisissa luontonäyttelyissä vanhemmastaan, jollei vanhempi ole tarkkana.