maanantai 8. maaliskuuta 2021

Lapin-matka kaikilla mausteilla

Vietimme talvilomaviikon Saariselällä. Ja olipa uskomattoman upea reissu! Edellisen kerran Lapissa olemme käyneet vuonna 2001, joten oli todellakin aika tehdä tämä matka.

Huomioimme matkalla koronaohjeistukset erityisen tarkasti. Matkustimme omalla autolla ja yövyimme mökissä perheen kesken. Menomatkan aikana kipaisimme pariin kertaan evästä autoon ja pakolliset nopeat vessapysähdykset teimme huolellisesti maskitettuina. Rovaniemen jälkeen pidimme pitemmän tauon ulkosalla, sillä ihana ystäväperheemme oli valmistanut meille maittavan aterian Vikakönkään nuotiopaikalle.

Saariselkä oli rauhallinen paikka, ihmisiä oli liikkeellä todella vähän ja lähes kaikki käyttivät maskeja - jopa ulkoilmassa. Ruokailimme vain omassa mökissä: kokkailimme itse ja haimme noutoruokia. 

Paluumatkalle lähdimme yön selkään ex tempore päivää aiottua aikaisemmin, sillä seuraavaksi päiväksi oli ennustettu lumimyräkkää. Koska lähes koko perhe nukkui suurimman osan matkasta, ei paluumatkalla tarvittu edes niitä paria eväs- ja vessataukoa. Vähäisin kontaktein siis pystyimme lomamme viettämään.

Kaunispäällä ekana, vikana ja välipäivinä

Ajelimme ensimmäisenä päivänä heti Kaunispäälle katselemaan maisemia. Kävimme siellä myös useana iltana bongailemassa revontulia ja kuvailemassa auringonlaskuja. Ja Kaunispäälle lomamme myös päättyi, sillä juuri ennen kotiinlähtöä kävi meistä kolme rohkeinta laskemassa pariin kertaan Euroopan pisimmän eli 1,2 kilometriä pitkän pulkkamäen.





Kaunispään ja viereisen Iisakkipään rinteissä vietimme kolme päivää. Ensimmäistä kertaa perheessämme myös lumilautailtiin.



Hiihtämistä ja maisemien ihailua

Hiihtämään saimme houkuteltua yhtenä päivänä lähes koko perheen. Saariselän latuja ei turhaan kehuta! Lapsille ja meille muille vähemmän hiihtäneille sopiva, noin 7-8 kilometrin reitti kulki Prospektorin kaivoskämpän kautta Piispanojan laavulle ja sieltä Laanilan kautta takaisin mökille. Piispanojalla seuraamme liittyivät kuukkelit ja lapintiaiset, joille olimme varanneet taskuun leivän muruja.




Toisena reittinä testasimme Pieranvaaran ympäri kulkevaa latua. Siellä saimme nauttia tunturimaisemien lisäksi hienosta auringonlaskusta. Lapset eivät tälle pitemmälle reitille lähteneet mukaan, vaan jäivät nauttimaan mökin lämmöstä.



Patikointia lähimetsissä ja Kiilopäällä

Saariselällä on latujen lisäksi runsaasti hienosti hoidettuja kävely- ja pyöräilyreittejä. Alustavasti olimme miettineet sähköavusteisten pyörien vuokraamista jonain päivänä, mutta lopulta jätimme sen puuhan odottamaan seuraavaa kertaa. Aurorapolku ja reitti mökiltä hiihtokeskukseen tuli käveltyä. Aurorapolun laavulla voisi kuulemma nähdä myös kuukkeleita, mutta me emme siihen tällä kertaa pysähtyneet, sillä siellä oli jo muita kävelijöitä tauolla.

Lumikenkäilyä kävin testaamassa mökin lähimetsässä yhdessä yhden lapsukaisen kanssa. Etukäteen olin suunnitellut lumikenkäretkeä Iisakkipäälle, mutta lähimaasto tarjosikin riittävästi haastetta meille aloittelijoille.


 

Yksi loman hienoimmista retkistä oli Kiilopään huiputus. Ylös tunturiin lähtiessä sää oli vielä melko kiva ja aurinkoinen, mutta juuri ennen huippua alkoi tuiskuta ja tuivertaa siihen malliin, ettei ylhäältä nähnyt enää muuta kuin valkoista maisemaa. Hetken päästä ei ylös saakka olisi enää kannattanut kiivetäkään, sillä polku peittyi nopeasti lumeen eikä merkkikeppejäkään paikoin näkynyt.



Poroajelua revontulien loisteessa

Pelkästään jalan tai suksin ei tarvinnut kuitenkaan lomallamme edetä. Olin varannut jo etukäteen meille revontuliretken porokyydillä. Ennen retkeä olimme jo nähneet hienoja revontulia parina iltana eikä ennusteet luvanneet enää kovinkaan kummoista revontuli-iltaa, joten retken suhteen suurimmat odotukset olivat porojen näkemisessä. Lapsuuden Lapin-matkoista muistan, kuinka poroja käveli siellä täällä. Yllätyksekseni emme olleet nähneet poroja viiteen päivään.

Retki alkoi vasta illalla kahdeksan jälkeen ja pimeästä metsästä, joten poroja ei silloinkaan paljon erottanut ;) Kelkasta näki kuitenkin huikean kirkkaan ja laajan tähtitaivaan. Jonkin aikaa kuljettuamme pysähdyimme jaloittelemaan, juomaan pannukahvit ja paistamaan makkarat.

 

Kun makkarat oli syöty, alkoivat revontulet loimottaa kuin tilauksesta. Revontulien ihailu keskellä lumista ja pimeää metsää oli aika paljon hienompi kokemus kuin Kaunispäällä, missä autoja ajovaloineen kulkee koko ajan ylös ja alas rinnettä.

Kun revontulishow alkoi osoittaa hiipumisen merkkejä, jatkoimme matkaa porokyydillä takaisin lähtökodalle. Poron kelkasta saimme kuitenkin ihastella vielä siellä täällä näkyviä revontulia.

Perillä, juuri ennen autoon nousua, alkoikin yllättäen huikea loppunäytös. Revontulet tanssivat ja loimottivat koko taivaan täydeltä, vihreän lisäksi myös punaisin vivahtein. Aivan käsittämättömän upeaa! Kiittelimmekin opastamme tämän erittäin onnistuneen revontuliretken järjestämisestä :D


Viimeisenä lomapäivänä bongasin Facebookista seuraamastani Saariselkä-ryhmästä mainoksen huskyajelusta. Perheemme nuorimmat pääsivät vielä testaamaan valjakkoajelun. Vauhti oli hurja ja kikatus kuului järven yli.
 

Talvilomamme oli kaiken kaikkiaan todella onnistunut. Mökkimme oli sopivan kokoinen kuudelle hengelle, ja sen varustuksiin kuuluneet vaatteiden kuivauskaappi, lumikengät, pulkat, Simpsons- ja 007-dvd:t sekä Scotland Yard hyödynnettiin tehokkaasti.

Puuhasimme tällä lomallamme kaikkea kahdenkymmenen vuoden ajan väliin jääneiden Lapin-matkojen edestä. Seuraavaa visiittiä ei kyllä odoteta 2040-luvulle.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäispupun suklaamunakätköjä etsimässä

Kolme päivää vuodessa on lapsista yli muiden: jouluaatto, oma synttäri ja pääsiäissunnuntai. Heti seitsemältä aamulla olimmekin jo pihalla etsimässä pääsiäispupun yön aikana piilottamia suklaamunia.
Pääsiäispupu piilottaa suklaamunia sisälle ja ympäri pihaa.
Aiempina vuosina on minun pitänyt siis aamuyöstä olla ulkona munia piilottelemassa, mutta nyt ne päivät taitavat olla onneksi takana. Esikoinen on jo niin iso, että hän ei halunnut enää osallistua munajahtiin, mutta hän sen sijaan halusi ilahduttaa pienempiä sisaruksiaan piilottamalla munat. Mahtavaa! Hän myös auttoi pienintä sisaruksista etsimään munia ja minä sain keskittyä nappaamaan pari kuvaa. Hyvää pääsiäistä kaikille!
Isoveli auttoi pikkuveljeä löytämään kätköjä.
Kun aamuvarhain lähdetään etsimään munapiiloja,
on piilottajan lisäksi etsijätkin unisennäköisiä.

"Mä otan tän isoimman!"

maanantai 13. tammikuuta 2014

Teemavuosi: ruokamuistoja mummolasta

Minun ja mieheni isovanhemmista on enää elossa huomenna 80 vuotta täyttävä mammani. Eilen juhlittiin mammaa lasten, lastenlasten ja lastenlastenlasten kesken.

Päätin jo joulukuussa, että tänä vuonna meidän perheessämme muistellaan myös jo edesmenneitä mummoja ja pappoja heidän syntymäpäivinään. Loppiaisena muisteltiinkin mieheni mummoa, joka kuoli viime vuonna. Hän oli perheellemme rakas, ja kävimme mummon luona Imatralla usein.
Mummon muistelupäivänä ruoka syötiin
mummon vanhoilla Memory-aterimilla.
Päivällä kyselin lapsiltani, mitä heille tuli mieleen isomummostaan. "Mansikkasoppa", oli lähes kaikkien ensimmäinen vastaus. Ei ihme, sillä mummo keitteli mansikkasoppaa jälkiruoaksi joka kerta, kun hänen luonaan kävimme. Monet pitkät automatkat kuluivat mansikkasoppaa odotellessa.
Mansikkasoppa-aika!
Koska monissa omissa mummolamuistoissanikin ruoka on yhdessä päärooleista, päätin muistelun lisäksi toteuttaa isovanhemman syntymäpäivänä myös tarjoilun tyyliin sopivasti. Esimerkiksi oman mummoni syntymäpäivänä syödään ehdottomasti vaniljajäätelöä metsämansikoiden, mustikoiden ja lakkojen kera. Juomaksi korkataan vihreät Smurffi-limut. Mieheni toisen mummon syntymäpäiviä ei voi viettää ilman karjalanpiirakoita. Pappani synttäreillä taidetaan ryystää juomat suoraan tasseilta. Mieluummin sokeripalan läpi.

Loppiaisena meillä nautittiin siis päivällinen Imatran mummon tapaan: karjalanpaistia, keitettyjä perunoita, makaronilaatikkoa (ilman jauhelihaa), porkkanalaatikkoa, tomaattia, suolakurkkua ja tietenkin karjalanpiirakoita. Ruoka tarjoiltiin ja syötiin mummon vanhoista astioista, joita nykyisin löytyy meidän keittiökaapeistamme. Olin kutsunut myös appivanhempani syömään, ja mummu teki jälkiruoan. Mitäpä muuta kuin mansikkasoppaa.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Lapsiperhe testaa: Synttärit Action Factoryssa

Kohta on perheessämme uusi puolen vuoden synttärisesonki alkamassa. Bloggailen siis kiireesti parit postaamatta jääneet juhlat. Syyskuun alussa esikoinen vietti 10-vuotissynttärinsä Action Factoryssa. Juhlat järjestettiin yhdessä luokkakaverin kanssa, ja yhteensä vieraita oli 16.

Action Factoryssa on valmiiksi mietittyjä paketteja lastenjuhlia varten. Molemmat sankarit toivoivat kovasti lasersotaa. Päätimme yhteistuumin höllätä kukkaroidemme nyörejä sen verran, että otimme lasersodallisen paketin, vaikka se hiukan arvokkaalta tuntuikin. Molemmissa perheissä oli ajateltu, että 10-vuotissynttärit olisivat viimeiset "isot" synttärit, joihin kutsutaan kaikki luokkakaverit. Tyylillä kohti  loppua siis!

Juhlat alkoivat lasersodalla. Juhlijat saivat yllensä hommaan tarvittavat varusteet ja heille kerrottiin säännöt tarkasti. Sitten kolmeksi joukkueeksi jaettu hurja joukkio hajaantui jättilabyrinttiin. Kävin hiukan kuvailemassa labyrinttia juhlijoiden saadessa ohjeita, ja se on kyllä huikea. Siellä saa olla tarkkana, ettei eksy! :-D
Lasersotaan ei lähdetty soitellen, vaan kunnon ohjeiden avulla.
Vasemman puoleisessa kuvassa näkyy jättilabyrinttia salamalla kuvattuna,
oikealle viilettää punaisen joukkueen pelaaja pitkin labyrinttia.
10-vuotiaiden ollessa lasersodassa perheemme pienimmät huiskivat ympäri Action Factorya rauhassa. Ihan pienille vierailijoille paikan päällä on oma alueensa, josta löytyy pieni liukumäki, pallomeri ja leikkimökki. 4- ja 8-vuotiaamme innostuivat ampuilemaan pehmoisia Angry Birdseja lingolla. Kun palikkarakennelmat hajosivat, pääsi itse rakentamaan mieleisiään uusia rakennelmia.
Angry Birdsit lentelivät kohti palikkarakennelmia.
Myös jättikokoinen pomppulinna houkutteli lapsia. Sinne pienempien kannattaakin mennä ennen isojen hyökkäystä paikalle: sen jälkeen meno on melkolailla vauhdikasta! Jättipomppuradalla pääsee kiipeilemään, laskemaan liukumäkeä, pujottelemaan ja kulkemaan tunneleista. Ehdoton lasten suosikkipaikka!

Jättipomppuradalla isojen vauhti voi olla pienemmille liikaa.
Kun hikipäiset juhlijat palasivat lasersota-alueelta, alkoi pomppulinnassa tapahtua. Yllätyksekseni 10-vuotiaat innostuivat hurjasti myös erilaisista kulkupeleistä, joita oli tarjolla. Toisaalta sen ymmärtää, sillä tehtaalla on lääniä ottaa vauhtia ja kiihdyttää pitkin betonilattioita.
Kulkupelejä oli tarjolla Plaston mopoista hyppykeppeihin.
Action Factoryssa pidettäviin synttäreihin tarjoilut viedään itse. Kylmätiloja tai keittiötä ei ole tarjolla. Sain kuitenkin luvan laittaa kermakakkuni hetkeksi juomakaappiin, joka oli hiukan viileä. Tarjoilustamme voi lukea toisesta blogistani enemmän. Juomista kannattaa olla reilusti mukana, sillä juhlijat liikkuvat kaiken aikaa, ja jano yllättää usein.
Pitkän pöydän ympärille mahtuivat kaikki vieraat istuskelemaan.
Synttäriarvio:
Hyvää
- Jokaisen lapsen toivejuhlapaikka! Kannattaa varautua myös siihen, että jokainen kutsuttu todellakin tulee paikalle.Täältä ei kukaan halua jäädä pois.
- Touhuttavaa on kaikenikäisille. Juhlia täällä voivat pitää myös aikuisporukat.
- Sopii liikunnallisille, mutta myös rauhallisemmille lapsille monipuolisuutensa vuoksi. Vasta jälkeenpäin muistin, että me emme ehtineet käydä esim. minigolfradalla lainkaan. Tekemistä riittää!
- Tykkään siitä, että tarjoilut saa päättää ja viedä itse.
- Monentasoiset paketit. Peruspakettikin on lapsesta upea. Lasersotapaketti vetoaa ehkä parhaiten 10-vuotiaista ylöspäin. Pari poikaa ei yllätykseksemme jaksanut sotia ihan koko tuntia. Toisaalta tämä ei haitannut lainkaan isiä, joka pääsi sen vuoksi itse mukaan sankarin pikkuveljen kanssa ;)
- Ruokailutila oli hyvä ja tilava.

Huonoa
- Melko kallista lystiä. Mahdollisuus järjestää kaverin kanssa yhteissynttärit kannattaa muistaa!
- Kotikokin huomio: Jos paikalla olisi pieni jääkaappi pakastinlokerolla, kakku tai jäätelöt olisi helpompi säilyttää hyvinä esim. lasersodan keston ajan.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kurpitsalyhty Halloweeniksi

Tein 8- ja 4-vuotiaan kanssa kurpitsalyhdyn koristamaan pihaamme. Koska olimme näissä hommissa ensikertalaisia, päätimme toteuttaa lyhdyn mahdollisimman helposti.
Kurpitsalyhty loistaa pihalla.
Googlasimme yhdessä erilaisia kurpitsalyhtyjä, ja lapset valitsivat mieleisensä (= iloisen) ilmeen. Piirtelin tussilla kuvion kurpitsaan, kun muita halukkaita taiteilijoita ei löytynyt. Veitsityöt jätin suosiolla itselleni. Koska kurpitsa oli tosi pieni, päätin leikata hatun sijaan aukon kurpitsan takapuolelle.
Kurpitsalyhty sai hyväntuulisen ilmeen.
Lapsista hauskinta oli jäätelökauhalla kurpitsan kaapiminen tyhjäksi. Kun kurpitsa oli valmis, lapset nimesivät sen Taistoksi. Taiston sisälmyksistä olisi voinut taikoa jonkin ruoan, mutta sitä taidetaan kokeilla vasta ensi vuonna. Vinkkejä Halloween-syötävään löytyy toisesta blogistani.

Kurpitsalyhdyn tekeminen oli helppoa ja hauskaa.

Kurpitsalyhty Taisto koko komeudessaan ruokapöydällä.