maanantai 28. lokakuuta 2013

Kurpitsalyhty Halloweeniksi

Tein 8- ja 4-vuotiaan kanssa kurpitsalyhdyn koristamaan pihaamme. Koska olimme näissä hommissa ensikertalaisia, päätimme toteuttaa lyhdyn mahdollisimman helposti.
Kurpitsalyhty loistaa pihalla.
Googlasimme yhdessä erilaisia kurpitsalyhtyjä, ja lapset valitsivat mieleisensä (= iloisen) ilmeen. Piirtelin tussilla kuvion kurpitsaan, kun muita halukkaita taiteilijoita ei löytynyt. Veitsityöt jätin suosiolla itselleni. Koska kurpitsa oli tosi pieni, päätin leikata hatun sijaan aukon kurpitsan takapuolelle.
Kurpitsalyhty sai hyväntuulisen ilmeen.
Lapsista hauskinta oli jäätelökauhalla kurpitsan kaapiminen tyhjäksi. Kun kurpitsa oli valmis, lapset nimesivät sen Taistoksi. Taiston sisälmyksistä olisi voinut taikoa jonkin ruoan, mutta sitä taidetaan kokeilla vasta ensi vuonna. Vinkkejä Halloween-syötävään löytyy toisesta blogistani.

Kurpitsalyhdyn tekeminen oli helppoa ja hauskaa.

Kurpitsalyhty Taisto koko komeudessaan ruokapöydällä.

tiistai 15. lokakuuta 2013

Lapsiperhe testaa: Luonnontieteellinen museo

Blogin kesätauko venyi kesän tapaan pitkälle syksyyn. Pahoittelen hiljaiseloani ja yritän nyt pikana blogata kaikki kesän aikana kertyneet testauksemme ja muut touhumme.

Kävimme elokuussa tutustumassa Luonnontieteelliseen museoon. Aikataulumme oli hiukan kiireinen, sillä olimme lähteneet ajelemaan kohti Helsinkiä tunnin suunniteltua myöhemmin, ja kummipojan syntymäpäiväjuhlat olivat alkamassa iltapäivällä. Ehdimme viettää parituntisen museossa, mutta siellä olisi hyvin saanut aikaa kulumaan toisenkin kaksituntisen.
Vampyyrin varjostamat – lepakoiden salainen maailma -näyttely on avoinna
vuoden 2013 ajan Luonnontieteellisessä museossa.
Ensin tutustuimme Vampyyrin varjostamat -nimiseen lepakkonäyttelyyn. Näyttelyssä sai tietää lepakoista niin yleistietoa kuin hauskaa nippelitietoa. Olipa näytteillä maailman kuuluisin lepakkokin, Batman. Lukemisen ja katsomisen lisäksi lapset pääsivät tunnustelemaan, pyörittämään ja ihmettelemään monenlaisia juttuja. Näyttelyn nimikkolepakko vampyyri sai näyttelytekstissä synninpäästön pahuudestaan:

"Vampyyrit (Desmodus rotundus) ovat hyvin viehättäviä otuksia. Ne ovat kaikista lepakoista sosiaalisimpia ja viihtyvät päiväpiilossaan yhdessä toisiaan rapsutellen. Ne jopa ruokkivat sairaita sukulaisiaan ja naapureitaan. Ihmisestä vampyyrit juovat verta hyvin harvoin."
Näin monia lepakkolajeja voi tavata
pelkästään Suomen luonnossa.
Seuraavaksi jatkoimme aulan kautta tutustumaan museon pysyviin näyttelyihin, joita ovat Luut kertovat, Elämän historia, Suomen luonto ja Maailman luonto.
Luonnontieteellisen museoa aula on kaunia ja jo sieltä
löytyy ihmeteltävää.
Museokäynnillä oli mukana kaikki lapsemme 2-vuotiaasta 10-vuotiaaseen. Perheen kaksi pienintä ei jaksanut kauheasti innostua luunäyttelyistä.Tähän olisi varmasti auttanut, jos olisi kotona etukäteen tutustunut aihepiiriin.
Luut kertovat -näyttelyssä oli esillä monenlaista luurankoa.
Ihmisen luuranko oli kaapissa.
Luurankojen katselun lisäksi isommat lapset kokeilivat koota ihmisen luut paikoilleen.
Pappa ja pojat kokosivat luurankopalapelin.
Dinosaurusten luut olivat valtavia.
Maailman ja Suomen luonto -näyttelyt kiehtoivat perheen pienimpiäkin. Esillä vitriineissä oli monenmoisia eläimiä.

Laiskiaisen elämä on yhtä roikkumista.
Lähietäisyydeltä voi tarkkailla vaikka seepran joutumista leijonan kitaan.
Laajassa museossa kulkiessaan saa olla tarkkana, että varmasti
löytää kaikki näyttelyt ja sopukat.

Tiikerin loikka.

Suomen luonto -näyttelyssä voi ihmetellä eläinten lisäksi
vuodenaikojen vaikutusta eläinten elämään.
Museon alakerrassa oli myös museokauppa, johon en tällä kertaa lapsia taloudellisista syistä ;) vienyt. Siellä oli tarjolla mitä ihanampia pehmoeläimiä. Oikea aarreaitta pehmolelujen ystäville!

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- Todella monipuolisesti mielenkiintoista nähtävää!
- Katsomisen lisäksi pääsi koskemaan ja tekemään.
- Sopii kaikenikäisille, tosin 2-vuotiaan touhut ja kiinnostuksen kohteet olivat hyvin erilaisia kuin 10-vuotiaan isoveljen tai kuusikymppisen luonnosta kiinnostuneen papan.
- Eniten paikasta saisi irti koululainen ja vanhempi kahdestaan, kun aikaa ja keskittymiskykyä löytyisi lukea ja tutustua kaikkeen.
- Alle kouluikäiset pääsivät ilmaiseksi. Museokäynnin kokonaishinta kahdeksan hengen seurueellemme oli kuitenkin mielestäni aika suuri (aikuisen lippu 10 e/kpl).

Huonoa
- Meidän tapauksessamme kiireen tuntu oli huono puoli. Kannattaa varata aikaa vähintään kolmisen tuntia, jos aikomuksena on tutustua koko museoon.
- Isossa rakennuksessa, hiukan kiireestäkin johtuen, osalta porukasta meinasi jäädä yksi näyttelyistä kokonaan löytämättä. Kannattaa olla tarkkana! :)
- Vilkas pieni lapsi saattaa eksyä sokkeloisissa luontonäyttelyissä vanhemmastaan, jollei vanhempi ole tarkkana.

torstai 30. toukokuuta 2013

Koski kuohuu Imatralla, osa 2

Piipahdimme pari viikkoa sitten Imatralla. Ajaessamme kosken ohi huomasimme, että vesi virtasi koskessa koko ajan. Ilmeisesti ylimääräisiä kevätvesiä päästeltiin läpi. Äkkiä siis auto tien sivuun ja katsomaan kuohuvaa vettä, vaikka suuria pärskeitä ei näin "valuttelemalla" synny. Oli tämä kuitenkin komeampaa kuin viime kerralla näkemämme märät kivet ;) Toivotaan, että kolmas kerta toden sanoo.

Toisin kuin koskinäytöksessä vesi virtasi vain yhdestä luukusta.
Näkymä tien toiselta puolelta Valtionhotellin suuntaan.
Kävelimme sillalta alas portaita pitkin ja päädyimme hiidenkirnujen luokse. Alueella on luonto- ja kulttuuripolku (opasteen mukaan 1,5 km), jonka yksi rastipiste hiidenkirnut ovat. Ehkäpä jonain päivänä suuntaamme samoilemaan polulle ja voimme tutustua myös mm. jääkauden aikaisiin siirtolohkareisiin ja tukkien uittoränneihin.
Imatralla olevat hiidenkirnut ovat opasteen mukaan suhteellisen
pieniä verrattuna Askolassa tai Helsingissä sijaitseviin.

Imatran kuuluisan kosken ympärille perustettiin v. 1842 Suomen
ensimmäinen luonnonsuojelualue, Kruununpuisto.


tiistai 28. toukokuuta 2013

Seinäkiipeilyä Hänkki-kiipeilykeskuksessa

Esikoinen kävi kaverisynttäreillä kiipeilykeskus Hänkissä Hämeenlinnan Kantolassa. Kävin itsekin samalla vilkuilemassa minkä näköinen paikka on kyseessä. Jos jollakulla on tunne, että lasten syntymäpäivillä hypitään muutenkin seinille, tässä voisi olla oiva paikka juhlien pitoon ;-)
Kiipeilykeskus Hänkissä oli erilaisia kiipeilyseiniä.

Näppärimmät kiipesivät ylös seinän päälle. Homma
vaatii melkoisia käsilihaksia.

Pienemmille oli helpompi(?) pystysuora seinä.
Synttäriherkuttelua varten näytti olevan pöytiä ja tuoleja, paikalle tuodaan omat synttäritarjoilut.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Koululaisen kaverisynttärit kotona

Järjestimme 8-vuotiaan kaverisynttärit kotona. Suosittelen vaihtoehtoa lämpimästi niille, joiden lapset ovat syntyneet sellaiseen vuodenaikaan (= kunnon talvi tai oikeasti kesä), että ulkoilu on helposti mahdollista. Meille muille - loskan, ikuisen sateen, jääpeitteisten pihojen tai kuravellin aikaan - juhlia järjestäville vinkiksi: ulkoista viimeistään 8-vuotissynttärit kotoa pois tai tee minuuttiaikataulullinen ohjelma.
Myrkkysieni-leikistä jalostui kiva Myrkkykarkki-leikki
Suosituksi ohjelmanumeroksi meillä osoittautui Myrkkysieni-leikistä varioimani Myrkkykarkki-leikki. Yksi vieras meni toiseen huoneeseen, laitoimme kymmenen erilaista karkkia pöydälle, porukka päätti yhdessä, mikä karkeista on "myrkkykarkki". Sitten toisesta huoneesta tuli karkinpoimija. Kun hän otti itselleen "myrkkykarkin", muut huusivat kuorossa: "Myrkkykarkki!" Kaikki karkit, joihin poimija oli koskenut, sai syödä. Ja sitten seuraava meni toiseen huoneeseen, ja pöydälle levitettiin uudet karkit. Muutama vieraista jaksoi leikkiä vain oman vuoron verran, mutta suurin osa olisi halunnut kolmannenkin kierroksen.

Sen lisäksi muutamat pelasivat pöytäfutispelillä futisturnauksen, ja monet innostuivat leikkimään vinkkiä sisällä (hmmm...). Ohjelmaa olisi saanut siis olla enemmänkin. Vinkki sisällä ei kuulu suosikkeihini ;-)
Monet jalkapalloa harrastavat vieraat innostuivat pöytäfutisturnauksesta.
Ei-suositeltavia asioita:
Ilmapallot - saivat aikaan valtaisan riehuntasession, jonka seurauksena piilotimme valomiekat, siirsimme pöytälamput turvaan ja suojasimme pikkulapset.
Pillit - kukaan ei voi käsittää, mitä kaikkea 8-vuotias keksii tehdä pillillä ;-)
14 juhlijaa on yksinkertaisesti liikaa.
Juomat muuttuivat silmänräpäyksessä juomakelvottomiksi.
Sankarilla oli kuitenkin hauskaa, ja vieraatkin vaikuttivat tyytyväisiltä. Ensi vuonna siis tavataan - ulkona tai muualla!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Lapsiperhe testaa: Leonardon leikkipuisto

Kävin perheen pienimpien kanssa tutustumassa Verkatehtaalla Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Arxissa Leonardo-sisäleikkipuistoon. Leikkipuisto on nimetty Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen Leonardo-kirjan mukaan. Koska kirja on meille tuntematon, en osaa tarkemmin sanoa, miten teos elämystilassa näkyy, paitsi seinillä olevissa ihanissa tauluissa.

3- ja 2-vuotiaat ymmärsivät heti monien juttujen idean: nappulapalapeli, erilaisten pallojen pudottaminen aukkoihin tai pujottaminen tankoihin kiinnostivat molempia.

Avainpalapelissä oli käytetty erilaisia kaapinovien vetimiä nuppeina.
Erikokoisia palloja ja hernepusseja sai pudotella putkiin.
Maalattuja styroxpalloja pujoteltiin tankoihin.
Aikuisen - tai isosisaruksen - apua tarvitaan joissakin jutuissa. Kuntopyörää ei yltänyt polkemaan 3-vuotiaskaan. Yhdessä polkimia käsin pyörittämällä kaksikko sai pyörän edessä roikkuvan lampun valon hetkeksi välähtämään. Hauska idea, tämä laite olisi kiinnostanut isoveljeäkin.
Kuntopyörää polkemalla saa ongenvavan päässä
roikkuvan lampun syttymään.

Mielenkiintoisia lamppuja oli Arxissa muitakin.
 Mikä oli hauskin elämys? No tietenkin tuolien alla "tunnelissa" konttaaminen.
Tuolit riviin ja tunneli on valmis!
Loppuarvostelu:

Hyvää
- kiva, erilainen sisäleikkipuisto
- täältä voi poimia vinkkejä kotiinkin: jollei halua tehdä olohuoneen kattokruunua jatkojohdoista, voi vaikka antaa rakennustyömaan ilmastointi- ja salaojaputkien pätkät lasten leikkeihin
- 2-vuotias viihtyi tunnin verran ennen nälän yllättämistä, 3-vuotias olisi halunnut vielä sittenkin jäädä

Huonoa
- pihan pysäköintialueen parkkimittari on mielestäni ryöstöhintainen: sisään piti työntää kolme 20-senttistä, ennen kuin mittari alkoi antaa parkkiaikaa

torstai 28. maaliskuuta 2013

Menneen talven lumia

Aulangon Graniittilinna
Aulangon luminen Metsälampi

Aulangon näkötorni
Kansallismaisema Aulangolla
Onnen temppeli Aulangon puistometsässä.
Ensin hiihdetään...
sitten uidaan avannossa. Molskis!
Talvinen Hämeen linna
Hämeen linna

Hämeenlinnan raatihuone
Hämeenlinnan kirkko jouluvalaistuksessa

Hämeenlinna Virvelinrannasta katsottuna ja pimeän kaupan illan ilotulitus.
Hämeenlinna Virvelinrannasta päiväsaikaan.

Jänisten polut ovat kohdanneet ja on
päätetty jatkaa yhdessä matkaa?


Hyvästi, talvi

Hyvästi jää,
talvinen sää!
Kevät kun tänne saa,
sulaa jo jäinen maa.
Hyvästi jää,
talvinen sää!

Hyvästi jää,
talvinen sää!
Riemuiten käymme näin
lämmintä aikaa päin.
Hyvästi jää,
talvinen sää!
(saks. kansanlaulu "Winter, ade", suom. Samppa P. Asunta)