sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lapsiperhe testaa: Ahvenisto

Loma on ohi ja arki alkanut. Lomalla kävimme uimassa lähes päivittäin, kelillä kuin kelillä. Tai tarkemmin sanoen mies ja kolme vanhinta lasta uivat, minä ruikutin rannalla ja yritin samalla estellä perheen pienintä syöksymästä pää edellä veteen.

Uintikausi alkoi heti toukokuun lopulla, ja vieläkin lapset vinkuvat uimaan harva se ilta. Useimpina lomapäivinä kävimme Apparalla eli Ahveniston järvellä kahdesti: kerran iltapäivällä ja kerran juuri ennen nukkumaanmenoa. Minusta kelvolliset uintikelit eivät ehtineet vielä alkaa. Ja sitten kesä jo loppuikin.

Appara on perheemme uimareiden ehdoton suosikkiuintipaikka Hämeenlinnassa. Se sijaitsee melko lähellä kotiamme, joten siellä on helppo piipahtaa pulahtamassa. Autolla tai pyörillä pääsee ihan rantaan, joten vaikkapa pikniktarpeet voi jättää kylmälaukussa odottamaan autoon eikä niitä tarvitse raahata mukanaan. Kun nälkä yllättää uimarit, on autolla helppo kipaista hakemassa eväät.

Keväällä sain parikkalalaiselta perheystävältämme hienon Hämeenlinnan
opaskartan vuodelta 1952. Siinä Ahveniston alue on esitelty tarkasti.
Hellepäivinä Apparalla on perinteinen, iloisen meluisa uimarantatunnelma. Paikalla on kaikenikäisiä uimareita, runsain joukoin auringonottajia, lentopallon pelaajia... Toiset ovat tulleet paikalle koko päiväksi, toiset käyvät pikaisesti vain uimassa. Lentopallokentän lisäksi alueelta löytyy kota, jossa voi paistaa makkaraa sekä leikkikenttä kiipeilytelineineen. Lisäksi alueella toimii kahvila, joka on yleensä avoinna kesälomakauden ja hiihtolomaviikon. Pukuhuoneet ja vessat ovat siistit.
Lapsille ranta on hyvä. Pienimmät pystyvät leikkimään matalassa rantavedessä ja vähän isommat pääsevät hyppimään laiturilta veteen. Hyvä uintisyvyys on muutaman metrin päässä rannasta. Hiekka-alue on melko kovaksi tallottua, joten hiekkalinnojen rakentaminen ei oikein onnistu, mutta ojia ja monttuja pystyy mainiosti kaivelemaan.

Appara toimi vuonna 1952 kesäolympialaisten viisiottelun tapahtumakenttänä. Uintiosuus uitiin upouudessa maauimalassa, joka nykyään on melko surullisessa kunnossa.
Viisiottelijoiden jalanjäljissä voi yhä lenkkeillä Apparan järven ympäri. Pururataverkostosta voi valita itselleen sopivimman mittaisen lenkin. Matkan varrelta löytyy kuntoilulaitteita. Lenkkeily onnistuu hyvin myös rattaiden tai vaunujen kanssa. Talvisin paikalla on valaistut ladut.

Talvisin Apparalla voi hiihtämisen lisäksi käydä avantouinnilla, paistaa
kodalla makkaraa tai viihtyä pulkkamäessä.
Loppuarvostelu:

Hyvää
- sijainti
- monipuolinen tarjonta alueella
- siisti
- kauniit harjumaisemat
- tekemistä löytyy kaikkina vuodenaikoina
- tavaroiden kanssa ei tarvitse kulkea pitkiä matkoja päästäkseen autolta uimarannalle
- ilmaista hupia

Huonoa
- (ottamatta kantaa sen kummemmin kaupungin raha-asioihin) maauimalan rapistunut ulkoasu
- järvi on melko syvä, joten vesi on pitkään viileähköä
- ei oikein sovi rauhallista "yksityistä" uimahetkeä kaipaaville

tiistai 7. elokuuta 2012

Lapsiperhe testaa: Markkinoilla hakkapeliittojen seurassa

Olen vuosia suunnitellut käyntiä Hakkapeliittatapahtumassa Tammelassa. Tänä vuonna meille osui muutakin menoa sille suunnalle tapahtumaviikonloppuna, joten päätin pistäytyä lasten ja mummin kanssa markkinoilla.
Hakkapeliittapäivät järjestettiin tänä  vuonna
jo 34. kerran
Joskus koittavaa vierailua silmällä pitäen hankin jo muutama vuosi sitten kirja-alennusmyynnistä hakkapeliitoista kertovan lasten tietokirjan. Virittääkseni lapset oikeaan tunnelmaan (ja sivistääkseni siinä samalla itseäni) kaivelin kirjan esiin kirjahyllystä edellisenä iltana ja lukaisin siitä muutamia pätkiä lapsille iltasaduksi.
Lapset osaavat aina yllättää. Kun luin kirjasta Hämeen linnassa asuneesta käskynhaltijasta, jonka tehtävänä oli kerätä veroja kuninkaalle, tuumasi yhdeksänvuotias: "Puhui se linnan opas sitten totta, kun se kertoi ton saman jutun". Uskomatonta, kuinka helposti lapset oppivat ja muistavat uusia asioita.
Olin yrittänyt ennen reissua etsiä netistä tapahtuman hintatietoja. En löytänyt sellaisia mistään. Ajaessani autoletkassa tapahtuma-alueelle jännitin, kuinka iso laskusta vielä tulisi vai voisiko alueelle päästä jopa ilmaiseksi. Toritulli kerättiin autonikkunasta ennen pysäköintiä: niin autot kuin aikuiset maksoivat 5 euroa/kpl/hlö. Vasta nyt jälkeenpäin huomasin, että hinnat olisivat löytyneet tapahtuman nettisivultakin; ne olivat alasvetovalikossa, joka oli jäänyt minulta hoksaamatta.

Markkina-alueella oli kova tungos. Rattaiden kanssa mahtui silti suhteellisen helposti kulkemaan. Tungoksen takia taisi kuitenkin jäädä moni koju näkemättä. Toisaalta tungos loi mukavaa markkinatunnelmaa, varsinkin kun todella moni oli pukeutunut 1600-luvun tyyliin.

Alueella oli monenlaisia työnäytöksiä koko ajan meneillään:
... oli ruukkumaakaria...
...ja pillipiiparia.
Lankaa kehrättiin rukilla,
lastut lentelivät ja
kipinät sinkoilivat.
Lapsien silmiin osuivat nekkukojut ja puumiekkoja notkuvat myyntipöydät. Me aikuiset tutkailimme juustomuotteja, unkarilaisia vesipillejä ja Mustialan hunajaa. Taustalla kuului 1600-luvun musiikki sekä eri työvälineiden kilkettä ja kalketta. Nenään tuoksuivat letut, hernerokka ja paistuva possu. Tunnelma alueella oli leppoisa.
Saviseen vesipilliin puhaltamalla voi luritella kuin satakieli.

Perheen esikoista kiinnostivat mustaruutiaseet,
joilla ampuiltiin sotilasleirissä.
Kun perheen pikkuväki alkoi väsyä, päätimme lähteä mummilaa kohti. Mutta se ei ollutkaan niin yksinkertaista. Alueelta ei saanut poistua 10-tielle samaa reittiä kuin olimme tulleet. Meidät ohjattiin pitkässä autojonossa pienemmälle hiekkatielle. Lähes heti tuli Y-risteys, jossa oli selvä opaste: vasemmalle Forssan suuntaan haluavat, oikealle Hämeenlinnaan päin lähtijät. Käännyimme kohti mummilaa, siis vasemmalle. Muutaman sadan metrin päässä tulimme T-risteykseen, jossa ei enää ollutkaan opastetta. Monet autoilijoista hidastelivat epävarmoina. Osa kääntyi vasemmalle, osa oikealle. Päätin kääntyä oikealle, sillä siellä suunnassa käsitykseni mukaan piti olla 10-tie. Sitten ajelimmekin jonossa kymmenisen kilometriä pienellä soratiellä keskellä maaseutua. Matkan varrella oli pari risteystä, jossa epäröivät autoilijat kääntyivät kuka minnekin. Tämän tästä autoja pysähteli tien viereen tekemään U-käännöksiä. Vaikka minulla olikin jonkinlainen käsitys siitä, missä suurin piirtein saattaisin olla, alkoi välillä epäilyttää, mihin tässä ollaan päätymässä. Voin vain kuvitella, miten kummissaan ovat olleet henkilöt, joille Forssan seutu on täysin tuntematonta.

En tajua, mikä järki oli ajeluttaa ihmisiä kymmenen kilometriä keskellä tuntematonta arpomassa risteysvaihtoehtoja, kun 10-tielle olisi päässyt alle kilometrin ajolla samaa reittiä kuin tulimmekin. Ja jos jostain kumman syystä näin oli kuitenkin pakko tehdä, olisi ehkä kannattanut laittaa risteyksiin opasteita tai reitin varrelle lippuja, jotta kaikki tietäisivät olevansa yhä oikealla tiellä.

Reissun loppuarvostelu:
Hyvää
- todella paljon kojuja ja monipuolisia myyntiartikkeleita
- myyjät olivat iloisia ja ystävällisiä, mutta eivät liian "tyrkkyjä"
- runsaasti ajan henkeen pukeutuneita henkilöitä (niin ryysyläisiä kuin aatelistoa)
- rattaiden kanssa pääsi kävelemään joka paikkaan
- Mustialan ympäristö on hieno
- oheisohjelma markkina-alueella oli mukavaa, tosin esimerkiksi Hämeen keskiaikamarkkinoihin nähden melko pienimuotoista (mutta toisaalta Hakkapeliittatapahtumaan pääsee puoleen hintaan verrattuna keskiaikamarkkinoihin).
- sää oli mitä mainioin!

Huonoa
- nettisivut (joille päätyy googlaamalla tapahtuman nimen) eivät ole käyttäjäystävälliset: tietoa on vaikea löytää, fontti on koukeroista, pientä ja vaikealukuista, ohjelmatiedot ovat erikseen ladattavassa pdf-muodossa
- pieniä ei voinut päästää väkijoukkoon kävelemään itse, vaan heitä piti pakkoistuttaa rattaissa
- opastus on riittämätöntä (sotilasleiriä ei löytänyt kuin kyselemällä, sokkeloisen alueen hahmottaminen on vaikeaa ilman karttaa)
- poistumisreitti oli täysin käsittämätön, paitsi jos tapahtuma on tarkoitettu vain oman kylän väelle