lauantai 29. syyskuuta 2012

Sibeliusta saksilavalla

Hämeenlinnassa on innostuttu Sibeliuksesta toden teolla viime vuosina. Tai oikeammin innostuttu niin, että Sibelius alkaa näkyä katukuvassa muutenkin kuin syntymäkotiin opastavana kylttinä ja kadunnimenä. Totta lienee, että aika harva suomalainen on tietoinen siitä, että Sibelius on syntynyt ja varttunut Hämeenlinnassa. Tätä tiedonpuutetta on alkanut korjata viime vuonna perustettu Sibeliuksen syntymäkaupunki -säätiö.

Yksi kivoimmista säätiön kehittämistä tapahtumista on Hämeenlinnan torilla ja toripuistossa järjestettävä Sibelius-fantasia. Fantasiassa pianisti Erkki Korhonen kohoaa saksilavanostimella yläilmoihin pianonsa kanssa, suihkulähteen päälle ilmestyy tanssimaan ballerina Linda Haakana ja hämeenlinnalaiset kuorot ja tanssijat esiintyvät. Kaikkea tätä yhdistää Sibeliuksen musiikki, jota kuullaan sekä pianoesityksenä että kuorolauluna.
Erkki Korhonen ja piano yläilmoissa.
Kävin viime vuonna Sibelius-fantasiassa ensimmäistä kertaa. Silloin raahasin mukanani koko pesueen. Tänään oli vuorossa fantasian kolmas esityskerta, jota lähdimme kokemaan perheen naisväen kesken. Esitys oli pitkälti samanlainen kuin viimeksi. Musiikin kuuntelun ja esiintyjien ihastelun lisäksi paikalla saattoi ihmetellä eri väreissä loistavia puita, kuten kolmivuotias seuralaiseni teki: "Katso nyt on punaista. Nyt on sinistä."
Kun Finlandian alkusoinnut jyrähtivät kaiuttimista, tori hiljeni. Jotenkin se Finlandia suomalaiseen mieleen kolahtaa, kuunteleepa sitä sitten pimeässä illassa tihkusateessa nosturin nokasta, kuohuvan kosken taustaäänenä tai elokuvamusiikkina. Sylistäni esitystä seurannut neiti hiukan pelkäsi kovaäänistä musiikkia, mutta onneksi pelko unohtui, kun hän kurkisteli kaula pitkällä nähdäkseen ballerinan paremmin.

Esitys oli upea. Hienoa on se, että tällaisesta jutusta pääsee nauttimaan ihan ilmaiseksi. Harmittamaan jäi vain, että eräs valokuvaaja peitti meidän lisäksemme todella monelta muultakin näkyvyyden ballerinaan. En tiedä, kuuluiko lippispäinen valokuvaaja produktion tekijöihin vai oliko hän esimerkiksi paikallinen lehtikuvaaja. Toivottavasti sai kuitenkin mahtavat kuvat: voimme sitten niistä vilkaista, millainen ballerina olisi ollut.
Vilahdus ballerinasta, kun kuvaaja kääntyy
hetkeksi kuvaamaan toiseen suuntaan.

Lopulta ballerinasta jäi jäljelle vain savu.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Lapsiperhe testaa: Syksyinen Linnanmäki


Vietimme syyskuun alussa kummipojan syntymäpäiviä Helsingissä. Juhlahumun jälkeen käväisimme Linnanmäellä. Tarkoituksena oli mennä syömään Kattilaan Hans Välimäen ravintolaan, ja mahat täynnä työntää lapset pyörimään johonkin laitteeseen. Mielessäni kuvittelin, kuinka tunnelmallista on kävellä pimenevässä illassa huvipuistolaitteiden tuikkiessa tuhansissa pikkuvaloissa, lapsien hymyillessä iloisina vanhemmilleen ja kaiken kruunaisi Michelin-tähdillä maustetun hampurilaisen taivaallinen jälkimaku suussa.

Poks.

Olin netistä varmistanut etukäteen, että Linnanmäki on avoinna sunnuntaina klo 20 saakka ja valinnut ruokapaikaksi amerikkalaistyylisen Midhillin. Kun hiukan ennen kuutta saavuimme paikalle, olivat sushiravintolaa lukuun ottamatta kaikki Kattilan ravintolat jo sulkeneet ovensa. Toiset siltä päivältä, toiset koko loppuvuodelta. Eikö tällainen seikka kannattaisi mainita nettisivuilla? Etenkin, jos siellä mainostaa olevansa huvipuistoravintolan lisäksi myös kätevä noutoruokapaikka lähiseudun asukkaille?? Eikö aukioloajat ole ihan perusasia mainonnassa??? Kyllä otti päähän.
 
Päädyimme nälissämme viereiseen Lintsiburgeriin, josta saimme ihan maittavat ja todella hintavat perushampurilaisannokset. Onneksi miljöö sentään oli hauska jenkkiautopenkkeineen. Mutta tämän tasoisen aterian olisi saanut puolta halvemmalla matkan varrella mistä tahansa hampurilaisravintolasta.

Ruokailun jälkeen huvitteluaikaa oli tunnin verran. Ostimme kaikille lapsille kertaliput yhteen laitteeseen.

Esikoinen valitsi kokemuksen tuomalla varmuudella vuoristoradan. Hän oli jo tänä kesänä kerran Lintsillä, jolloin hän kaverinsa kanssa kävi päivän aikana 16 kertaa vuoristoradalla... Ja nyt taas kerran.

Kaksi pienintä valitsi perinteisen karusellin. Koska nuorempi on vasta puolitoistavuotias ja todella villi eikä karusellissa ollut turvavyötä, täytyi toisen aikuisen mennä karusellinorsun viereen seisomaan ja pitämään kiinni vekarasta. Tästä lystistä sai maksaa 6,50 euroa. Ja saman puolitoista- ja kolmivuotiaasta. Melko kalliit pari kierrosta. Hyvän mielen sai kuitenkin katselemalla pieniä iloisia naamoja.

Arka seitsemänvuotias ei osannut millään päättää, mihin laitteeseen hän menisi. Vuoristorata näytti liian hurjalta. Vemputtimia ja kieputtimia ei voinut harkitakaan. Karuselli oli liian lälly. Kummitusjuna? Hui! Ei!
 

Lopulta poika lähti isänsä kanssa Vekkulaan. Ulos talosta tuli tyytyväinen nuorimies, vaikka Vekkulassakin oli kuulemma ollut zombieita.

Ei tarvinnut paljon jonotella, vaikka väkeä yllättävän paljon olikin liikkeellä.

Kävelimme lopuksi vielä kierroksen alueella. Laitteet oli kyllä ihan kivasti valaistu, mutta kaukana ollaan vielä keskieurooppalaisista upeasti valaistuista huvipuistoista. Tai ehkä kaikkia valoja ei ollut vielä sytytetty, sillä olimme paikalla kesäkauden viimeisenä päivänä. Jospa hienoimmat valaistukset on säästetty lokakuiseen valokarnevaaliin?
 

Kun väkeä oli paikalla kesäisiä hellepäiviä huomattavasti vähemmän, eikä laitejonoihin tarvinnut ryntäillä kieli vyön alla, huomasi alueella ihan erilaisia asioita. Lähes hauskimmaksi jutuksi Lintsi-reissulla osoittautui puhuva roskis. Kun roskikseen pudotti roskan, yltyi pönttö ylistämään fiksua käyttäjäänsä. Tätä ihmettä piti kokeilla useampaan kertaan.
Siistiä!
Myös kukka-asetelmia ja vesielementtejä ehti ihailla. Ne olivatkin hienoja ja mielikuvituksellisia.
Riikinkukon pyrstö oli upea kukkameri.


Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- Lintsille pääsee ilmaiseksi sisään. Tästä tosi iso plussa.
- Kaunis ympäristö
- Monipuolisesti laitteita kaiken ikäisille
- Täällä saisi helposti vietettyä päivän koko perheen voimin
- Syksymmällä / illalla jonoja ei ole nimeksikään - ei laitteisiin, lipputiskille, vessaan eikä ruokailemaan. Ja autonkin sai lähes portin pieleen.

Huonoa
- Ravintoloiden tiedotus tökkii.
- Selkeästi lastenlaitteesta ei tarvitsisi mielestäni rahastaa turvallisuussyistä mukana olevaa aikuista.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Lapsiperhe testaa: Synttärit Aulanko Areenalla

Perheemme esikoinen juhli synttäreitään tänä vuonna kavereidensa kanssa kuukauden "myöhässä". Kesälomalla - varsinkin heinäkuussa - järjestetyt synttärit joutuu moni kaveri jättämään yleensä väliin oman perheensä lomailujen takia. Tällä kertaa odotimme koulujen alkamiseen saakka, ja niinpä juhla-aikataulu sopikin lähes kaikille.


Esikoinen oli jo pitkään toivonut saavansa juhlansa Aulanko areenalle, Aulangon kylpylän liikuntakeskukseen. Areena on suuri liikuntasali, jossa on verkkoja, koreja ja maaleja vieri vieressä. Paikka on mitä sopivin energisille nuorille.

Välittömästi paikalle saavuttuamme kymmenpäinen poikajoukkio hajaantui kokeilemaan eri lajeja: sulkapalloa, pingistä, golfia, sählyä, korista, baseballia, frisbeegolfia ja nyrkkeilyä. Kohta joku oli pomppimassa trampoliinilla, toiset kokosivat valtavista pehmopalikoista linnakkeita, muutamat taituroivat tasapainolaudoilla.

Iso porukka jakaantui välillä parin, kolmen hengen ryhmiin pelaamaan jotakin ja hetken päästä koko seurue olikin jo pelaamassa sählyä yhdessä. Ja tämä kaikki tapahtui hiki päässä hymy huulessa. Valvovien vanhempien tehtäväkin oli suhteellisen helppo, sillä koko
Melkoisia trampoliinitemppuja
tuli nähtyä
alue on helposti tarkkailtavissa.


Keskuksesta löytyi myös Wii. Uskomatonta, mutta totta, kukaan ei pelannut
sillä. Reaalimaailma voitti virtuaalitodellisuuden.

Sankarin sisaruksista pääsi mukaan vain yksivuotias. Olin varautunut kieltämään ja kantamaan touhukasta taaperoamme koko illan. Yllätys olikin melkoinen, kun paikan päältä löytyi hylly, jossa oli pikkuautoja, eläimiä sekä Salama McQueen -potkumopo. Ja kun mopon penkin alta löytyi vielä sen seitsemäntoista golfpalloa, aika kului pikkumiehelläkin mainiosti.

Välillä oli testattava voimiaan.

Ostimme liput vain areenalle. Kylpylän tarjoama synttäripaketti oli mielestäni törkeän hintainen. 12 eurolla (x10!) olisi saanut kutakuinkin 2-3 euron arvosta syötävää. Aluksi ajattelin järjestää piknikin Graniittilinnaan, mutta epävarmuus sään suhteen sai minut kääntymään Aulanko Golfin klubiravintola Hugon puoleen. Sieltä saimme järkevään hintaan hyvät ruokailutilat, ystävällistä palvelua sekä runsaat ja maistuvat juhlatarjoilut. Suosittelen kaikille areenan käyttäjille!

Synttäriarvio:
Hyvää
- paljon eri lajeja kokeiltavana niin yksin kuin porukassa
- areenalla vietetty kaksituntinen kului pojilta tehokkaasti liikkuen
- myös perheen pienimmät huomioitu
- on aina kätevää, kun juhlat ovat muualla kuin kotona (ei siivoamista, leipomista...)


Huonoa
- epäurheilullisia kavereita kiinnostaa ehkä vähemmän?
- paikalla on muitakin, joskus on kuulemma jopa kahdet synttärit samaan aikaan, mikä tehnee melkoisen ruuhkan laitteisiin ja pelikentille
- areenalla oleskelu on aika kallista huvia (8 e / lapsi)
- kylpylän synttäripaketti on ylihinnoiteltu
- ei voi viedä mitään omia tarjoiluja