Lapsiperhe testaa: Vankilamuseo

Koulujen syysloma on tällä viikolla. Vankilamuseon ilmoituksissa on mainostettu syyslomalla järjestettäviä Vallu Vankilarotan seikkailuja. Päätin langettaa lapsilleni yhden iltapäivän kakun ja vein heidät lukemaan tiilenpäitä tähän vanhaan lääninvankilaan, jossa oikeita vankeja on ollut viimeisen kerran vuonna 1993.

Vankilaan on menty tätä ennen vain Monopolissa.

Pääsyliput ostettuamme lähdimme seuraamaan lattiassa olevia rotan jalanjälkiä. Kierros aloitettiin maakerrasta eli kellarikerroksesta. Siellä sijaitsivat mm. matkasellit, joissa yöpyivät tulevat ja poislähtevät vangit, eristyssellit sekä kahlekoppi.

Häkin ovi on heilahtanut kiinni eristyssellissä.

Matkasellissä on ollut aikaa muistella Irwin Goodmania...

  ja lauleskella Kalteritangoa.

Sytkäri- ja tussitaidetta

Tuomion päivä on nähty. Hasta la vista, baby.

Vielä 1980-luvulla vangit kulkivat jalkaraudoissa
vankila-alueen ulkopuolella.

Ensimmäisessä kerroksessa pääsi tekemään kaikille jaettuun Vallu Vankilarotan Tunnistuskorttiin sormenjälkensä ja kirjaamaan omat tuntomerkkinsä. Käytävällä oleviin selleihin oli tehty useita pienoisnäyttelyitä muun muassa äitiensä mukana vankilaan päätyvistä lapsista ja nälkälakkoilun estokeinoista. Museon toisessa kerroksessa oli näyttely mm. nykyajan vankeinhoidosta. Kolmanteen kerrokseen oli pääsy kielletty.

Nälkälakossa olleet vangit sidottiin pakkosyöttöpenkkiin
ja heitä syötettiin nenäletkun avulla.

Toisen kerroksen keskihallin tunnelma on elokuvista tuttu.

Kun on istunut linnassa, on
voinut ikkunoista katsella linnaa.

Muurin yli ei tarvitse kiivetä
päästäkseen karkuteille.

Museo oli kierretty tunnissa. Jos mukana ei olisi ollut koko lapsikatrasta, ja olisi voinut lukea opastetauluja rauhassa, olisi aikaa mennyt varmaankin tuplasti.

Odotin, että Vallulla olisi ollut isompi rooli museossa. Todellisuudessa Vallu näkyi vain käpälänjälkitarroina lattiassa, muutamana A4-opastelappusena ja parina piilotettuna pehmoleluna. Lehti- ym. mainonnan perusteella olin mielessäni luonut kuvan rotaksi pukeutuneesta henkilöstä, joka olisi mahdollisesti opastanut ryhmiä tai edes puikkelehtinut käytävillä.

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- ystävällinen henkilökunta
- pienimmille lapsille hankalat kapeat portaat pääsi ohittamaan hissikyydillä
- suht edullinen pääsymaksu
- mielenkiintoisempaa kuin odotin
- käynnistä saa tehtyä juuri niin pitkän kuin haluaa
- vilkas yksivuotiaskin jaksoi olla museossa tunnin ilman ongelmia

Huonoa
- odotukset Vallusta eivät täysin täyttyneet
- hiukan selkäpiitä karmivaa, jos jää mietiskelemään asioita oikein kunnolla
- lapsien kanssa pienoisnäyttelyihin tutustuminen jäi pintapuoliseksi