maanantai 17. syyskuuta 2012

Lapsiperhe testaa: Syksyinen Linnanmäki


Vietimme syyskuun alussa kummipojan syntymäpäiviä Helsingissä. Juhlahumun jälkeen käväisimme Linnanmäellä. Tarkoituksena oli mennä syömään Kattilaan Hans Välimäen ravintolaan, ja mahat täynnä työntää lapset pyörimään johonkin laitteeseen. Mielessäni kuvittelin, kuinka tunnelmallista on kävellä pimenevässä illassa huvipuistolaitteiden tuikkiessa tuhansissa pikkuvaloissa, lapsien hymyillessä iloisina vanhemmilleen ja kaiken kruunaisi Michelin-tähdillä maustetun hampurilaisen taivaallinen jälkimaku suussa.

Poks.

Olin netistä varmistanut etukäteen, että Linnanmäki on avoinna sunnuntaina klo 20 saakka ja valinnut ruokapaikaksi amerikkalaistyylisen Midhillin. Kun hiukan ennen kuutta saavuimme paikalle, olivat sushiravintolaa lukuun ottamatta kaikki Kattilan ravintolat jo sulkeneet ovensa. Toiset siltä päivältä, toiset koko loppuvuodelta. Eikö tällainen seikka kannattaisi mainita nettisivuilla? Etenkin, jos siellä mainostaa olevansa huvipuistoravintolan lisäksi myös kätevä noutoruokapaikka lähiseudun asukkaille?? Eikö aukioloajat ole ihan perusasia mainonnassa??? Kyllä otti päähän.
 
Päädyimme nälissämme viereiseen Lintsiburgeriin, josta saimme ihan maittavat ja todella hintavat perushampurilaisannokset. Onneksi miljöö sentään oli hauska jenkkiautopenkkeineen. Mutta tämän tasoisen aterian olisi saanut puolta halvemmalla matkan varrella mistä tahansa hampurilaisravintolasta.

Ruokailun jälkeen huvitteluaikaa oli tunnin verran. Ostimme kaikille lapsille kertaliput yhteen laitteeseen.

Esikoinen valitsi kokemuksen tuomalla varmuudella vuoristoradan. Hän oli jo tänä kesänä kerran Lintsillä, jolloin hän kaverinsa kanssa kävi päivän aikana 16 kertaa vuoristoradalla... Ja nyt taas kerran.

Kaksi pienintä valitsi perinteisen karusellin. Koska nuorempi on vasta puolitoistavuotias ja todella villi eikä karusellissa ollut turvavyötä, täytyi toisen aikuisen mennä karusellinorsun viereen seisomaan ja pitämään kiinni vekarasta. Tästä lystistä sai maksaa 6,50 euroa. Ja saman puolitoista- ja kolmivuotiaasta. Melko kalliit pari kierrosta. Hyvän mielen sai kuitenkin katselemalla pieniä iloisia naamoja.

Arka seitsemänvuotias ei osannut millään päättää, mihin laitteeseen hän menisi. Vuoristorata näytti liian hurjalta. Vemputtimia ja kieputtimia ei voinut harkitakaan. Karuselli oli liian lälly. Kummitusjuna? Hui! Ei!
 

Lopulta poika lähti isänsä kanssa Vekkulaan. Ulos talosta tuli tyytyväinen nuorimies, vaikka Vekkulassakin oli kuulemma ollut zombieita.

Ei tarvinnut paljon jonotella, vaikka väkeä yllättävän paljon olikin liikkeellä.

Kävelimme lopuksi vielä kierroksen alueella. Laitteet oli kyllä ihan kivasti valaistu, mutta kaukana ollaan vielä keskieurooppalaisista upeasti valaistuista huvipuistoista. Tai ehkä kaikkia valoja ei ollut vielä sytytetty, sillä olimme paikalla kesäkauden viimeisenä päivänä. Jospa hienoimmat valaistukset on säästetty lokakuiseen valokarnevaaliin?
 

Kun väkeä oli paikalla kesäisiä hellepäiviä huomattavasti vähemmän, eikä laitejonoihin tarvinnut ryntäillä kieli vyön alla, huomasi alueella ihan erilaisia asioita. Lähes hauskimmaksi jutuksi Lintsi-reissulla osoittautui puhuva roskis. Kun roskikseen pudotti roskan, yltyi pönttö ylistämään fiksua käyttäjäänsä. Tätä ihmettä piti kokeilla useampaan kertaan.
Siistiä!
Myös kukka-asetelmia ja vesielementtejä ehti ihailla. Ne olivatkin hienoja ja mielikuvituksellisia.
Riikinkukon pyrstö oli upea kukkameri.


Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- Lintsille pääsee ilmaiseksi sisään. Tästä tosi iso plussa.
- Kaunis ympäristö
- Monipuolisesti laitteita kaiken ikäisille
- Täällä saisi helposti vietettyä päivän koko perheen voimin
- Syksymmällä / illalla jonoja ei ole nimeksikään - ei laitteisiin, lipputiskille, vessaan eikä ruokailemaan. Ja autonkin sai lähes portin pieleen.

Huonoa
- Ravintoloiden tiedotus tökkii.
- Selkeästi lastenlaitteesta ei tarvitsisi mielestäni rahastaa turvallisuussyistä mukana olevaa aikuista.

Ei kommentteja: