perjantai 9. marraskuuta 2012

Harry Potter houkuttaa ja koukuttaa


Viime aikoina Facebookissa ja kavereiden kanssa ihan oikeasti kasvokkain on tullut juteltua usein lastenkirjoista. Mitä kirjoja suosittelisit kolmevuotiaalle? Mikä oli lempikirjasi lapsena? Mitä kirjoja joulupukki voisi tuoda kummilapsellemme? Minkä ikäiselle Harry Potter sopii luettavaksi?

Harry Potterit, Astrid Lindgrenin kirjat, Vihervaaran Anna, Anni Swanit,
Parkkisen Suvi Kinos, Onneli ja Anneli...
Lapsille ja nuorille tarkoitetut kirjat ovat mahtavia!

Harry Potter tuntuu mietityttävän monia 1-3-luokkalaisten vanhempia. Itse pimitin sitä pitkään esikoiselta. Olen herkkä näkemään kaameita unia, joten ajattelin pitkittää Pottereihin tutustumista lapseltakin. Olin lukenut ensimmäisen osan sen ilmestymisvuonna parikymppisenä ja muistikuvat kirjasta olivat heikot. Muistin ainoastaan sen koukuttavuuden.

Kun esikoinen olisi tänä vuonna halunnut katsoa Potter-elokuvat, päätin, että on aika lukea ensin kirja. Varman päälle pelatakseni aloin lukea sitä hänelle ääneen. Kauniina ajatuksena taustalla oli myös se, että esikoisen kanssa ehtii olla tosi vähän yhdessä, siis kahdestaan. Eikä se onnistunut nytkään. Kun olin lukenut muutamana iltana muutaman luvun – ja kimpoillut välillä nykimässä yksivuotiasta pois pahoilta teiltä, kaatamassa kolmevuotiaalle mehua tai hätyytellyt muuten vaan häiritseviä pikkusisaruksia lahkeestani irti – esikoinen otti ja luki kirjan itse uudelleen alusta loppuun. Ja sen jälkeen heti perään kolme jatko-osaa. Yhdeksänvuotiaaseen kirja siis kolahti. Eivätkä kirjat ole pelottaneet häntä lainkaan, vaikka hän on lukenut niitä sängyssä juuri ennen nukahtamista. Kuulemani mukaan sarjan viimeiset kirjat ovat jännittävämpiä, saa nähdä, miltä hänestä kohta tuntuu; viides kirja on juuri aluillaan.

Monet tuttavistamme ovat antaneet kirjan jo 7-vuotiaalle, jotkut kuusivuotiaillekin. Itse uskoisin, että tuollainen 8-9-vuotias, joka osaa lukea sujuvasti itse, on ehkä otollisin Potter-fani.

Meidän 7-vuotiaamme suorittaa koulussa lukudiplomia. Hän on melko hyvä lukija, mutta silti hän valitsee yhä mieluummin helpohkoja kirjoja, joissa on paljon kuvia, kuin kuvattomia paksumpia kirjoja. Ainakin hänen kohdallaan Potterit menisivät mielestäni vielä hukkaan. Ja miksi kiirehtiä? Pitkään nuo "lapselliset" kirjat eivät enää kelpaa, mutta Pottereiden pariin ehtii siirtyä vielä vaikka yläkouluikäisenä.

Oli muuten se koukuttavuus säilynyt. Luin ensimmäisen Potterin kokonaan uudelleen ja toinen osa odottaa yöpöydällä. Eikä edes pelottanut.

Ei kommentteja: