Lapsiperhe testaa: Hämeen linna

Ystäväperhe oli ohikulkumatkalla Hämeenlinnassa, ja he houkuttelivat meidät mukaansa tutustumaan Hämeen linnaan. Päätimme yksissä tuumin osallistua opastettuun kierrokseen.

Ilman opasta linnareissu olisikin jäänyt vähemmän antoisaksi, sillä monin paikoin linna on pelkkää kiviseinää ja tyhjiä huoneita. Toki linnassa oli paljon opastauluja, joista varmasti monet asiat olisivat selvinneet omin päinkin, mutta lapsien kanssa liikkuessa opastaulujen lukeminen ei ole ykkösvaihtoehto.

Opastettu kierros alkaa tunnin
välein heti lipunmyynnin ulkopuolelta.

Opas oli pukeutunut linnan hengen mukaisesti. Heti aluksi hän kertoi, että aikoo tiivistää linnan koko historiasta kertovaa osuutta, koska kierrokselle osallistui paljon lapsia. Joustavaa!

Oppaan johdolla tutustuimme mm. ainoaan ehjänä säilyneeseen tykkitorniin, kaivon historiaan, kappeliin ja erilaisiin huonetyyppeihin. Meidät vietiin myös pieneen varastohuoneeseen, jota on mahdollisesti käytetty joskus vankien säilytyksessä. Opas osoitti valot sammuttamalla, kuinka pimeä huone on ollut ilman sähkövalaistusta. Hän myös kertoi pyöveleistä ja varmisti erikseen, että tietäväthän kaikki, mitä pyöveli tarkoittaa. Elävästi pyövelin työnkuvasta tarinoimalla sai varmasti kaikkien lasten, ja varsinkin heidän vanhempiensa, huomion kiinnitettyä.

Kierros oli ohi noin puolessa tunnissa. Sen jälkeen linnaan sai jäädä tutustumaan itsekseen. Kävimme vielä kolmannessa kerroksessa, jossa oli Liikkuva koti -niminen telttanäyttely. Näyttely tuntui olevan ystäväperheemme 3-vuotiaasta retkemme kiinnostavin osuus. Meidän kolmivuotiaamme halusi puolestaan änkeä itsensä kaikkiin mahdollisiin ikkunasopukoihin ja kapeisiin käytäviin. Kapeat salakäytävät ja tykkien ampumisaukot taas kiinnostivat vanhempia poikia. Seurueen kaksi pikkuisinta keskittyi konttaamiseen ja seiniä päin juoksemiseen - kumpikin taitojensa mukaan.

Lopuksi piipahdimme sisäpihalla olevan Kruununleipomon kahvilassa sämpylöillä, suklaakakulla ja jäätelöillä.

Linnanherroilla, sotilailla ja vangeilla
on ollut kauniit maisemat katseltavanaan.

   

Kustaa II Adolf toi v. 1614 linnaan vieraisille myös kissan.
Legendan mukaan kuningas kuitenkin lähtiessään jätti
kissansa linnaan, jossa se vieläkin kummittelee.

Kuninkaansalin kattoa

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää

- opastettu kierros kuului hintaan

- kierros oli sopivanmittainen
- historiaa on mielenkiintoista kuunnella, aina oppii jotain uutta
- lapsista oli hauskaa kulkea kapeissa käytävissä, kiljahdella kaikuvissa tiloissa ja kontata Kuninkaansalissa.

Huonoa

- pääsyliput olivat melko hintavat

- pienimpiä lapsia pitää kantaa paljon, rattaita ei voi ottaa mukaan
- linnaa ei ole "sisustettu" millään tapaa; huonekalut, seinämaalaukset jne. pitää kuvitella mielessään

- Suojakaiteissa oli paikoitellen aika suuria pinnojen välejä. Näytti siltä, että pieni pää voisi halutessan mahtua väliin.