Lapsiperhe testaa: Mansikoiden itsepoimintaa

Oikeastaan on harhaanjohtavaa väittää, että testasimme itsepoimintaa. Poiminta on meille jo lähes perinne, sillä ainakin kuuden vuoden ajan olemme käyneet joka kesä kerran tai pari poimimassa mansikoita Kankaisten marjatilalla.

Hyvä ensivaikutelma teki meistä heti kanta-asiakkaita. Ensimmäisenä kesänä saimme nimittäin tilalta aivan järisyttävän hyviä marjoja, eivätkä ne senkään jälkeen ole huonoille maistuneet.


Nyt lähdimme kuitenkin ensimmäistä kertaa matkaan koko perheen voimin. Koska kesä on ollut sateinen, oli minulla epäilyksiä mansikan maistuvuuden suhteen. Varmistellakseni huippumakua olin hakenut tilalta maistiaismarjoja pariin otteeseen etukäteen. Kun alla oli kaksi aurinkoista päivää, säntäsimme tilalle  heti aamupäivästä. Otimme mukaamme kolme 10 litran ämpäriä ja yhden 5 litran ämpärin pikkuväelle. Tällä kertaa eivät astiat pellolla loppuisi kesken.

Kävimme ensin sisällä punnituttamassa tyhjät ämpärimme. Juuri kun pääsimme takaisin ulos, pellolle poimijoita kuljettava traktori tuli oven viereen. Kätevää! Traktorimatka oli varsinkin pienemmille lapsille jännittävä kokemus.

Tilan päärakennuksessa on myös kahvila, joka mainostaa tarjoavansa
Hämeen parasta kahvia. Valitettavasti kahvi oli kuitenkin lopussa, kun
mies yritti sitä ostaa. Olisikohan jutussa perää, kun kahvi on niin suosittua?
Joka tapauksessa taviskahvikin maistui kuulemma ihan hyvälle.

Pellolla meille näytettiin rivit, joista pääsimme poimimaan. Alku oli lupaava. Kaikki 1-vuotiasta lukuun ottamatta säntäsivät heti keräämään marjoja. 1-vuotias sen sijaan keskittyi syömään kuormasta. Mansikkapenkkien väleissä oli jonkin verran pois nypittyjä, huonoksi menneitä marjoja, joten en uskaltanut antaa pienen ihan omin päin napsia marjoja suuhunsa, ettei hän vain olisi syönyt huonoja maasta.

Kun pikkumies oli mansikanpunainen hiuksista kengänkärkiin saakka, ja hän oli syönyt ämpäristä mielestäni jo liiankin kanssa, hätistelin hänet pois penkkien välistä kokonaan. Sen jälkeen yhden henkilön aika kuluikin pientä vahtiessa. Hän olisi nimittäin halunnut koko ajan takaisin traktoriin. Lapsen jumittavat rattaat olisivat olleet kätevät mukana.

Muut poimivat ahkerasti. Reilussa tunnissa saimme neljän vanhimman kesken kasaan kolme ämpärillistä. 3-vuotias keräsi pienempään ämpäriin pari litraa marjoja. Tämän kauempaa ei olisi tämän ryhmän kanssa pellolla voinut viipyäkään.

Traktori vei meidät marjoinemme takaisin punnituspaikalle. Mansikkaa oli yhteensä 18,5 kiloa! Kyllä kelpaa talven tulla.

 

Mies jäi kantamaan marjoja autoon, ja me muut suuntasimme pomppulinnaan. 3-vuotias ei kuitenkaan uskaltanut kauaa olla hyppimässä, koska pomppijoita oli aika monta. Siirryimme tutustumaan leikkialueeseen, joka on tämän kesän uutuus. Hauskat keinut, köysivaijerirata, liukumäki ja perinteinen hiekkalaatikko olivat vetäneet alueen täyteen leikkijöitä.

Leikkialueen vieressä oli myös isot häkit, joissa oli ihmeteltävänä Helmi-kana ja Jussi-kukko poikineen sekä puput Linda ja Pörrö-Kake. Vähän kauempaa löytyi myös lampaita.

Reissun loppuarvostelu:

Hyvää
- jo aika pienetkin lapset jaksavat poimia mansikoita hyvin
- isot marjat täyttävät ämpärin nopeasti
- lapset viihtyvät tilalla monipuolisen tarjonnan vuoksi kauan
- lapsiperhe tuntee olonsa tervetulleeksi niin tilalle kuin pellolle, missään ei saa paheksuvia katseita, vaikka mukana olisi suuri lauma lapsia
- tilalla panostetaan myös oheistoimintaan, vaikka päätuotekin on myyvä
- lähes joka vuosi on ollut jotain uutta ihmeteltävää
- mansikat nyt vaan on niin hyviä

Huonoa
- Laatu maksaa: marketin edestä saisi varmasti mansikkansa halvemmalla. Toisaalta elämys jäisi saamatta ja laatikkomansikoiden seassa on usein paljon huonoja marjoja.
- Isoja määriä poimiessa ämpärit ovat huonoja, sillä pohjimmaiset marjat väkisin hiukan liiskaantuvat. Laakeita laatikoita taas on lapsien kanssa huono kantaa.
- Ahneelle tulee huono olo ;-)